Kalle Kinnusen elokuvablogi.

Cannes 2011: Kulttuuripääkaupunki Tallinnaan suuri ja taatusti ainutlaatuinen elokuvanäytös

Kalle Kinnunen
Blogit Kuvien takaa 22.5.2011 05:59

Mietitäänpä hetki kulttuuripääkaupunkeja.

Mitä kulttuuripääkaupunki Tallinna tarjoaa?

No ihan yhtenä poimintana elokuun 25. päivän iltana ainutlaatuisen elokuvanäytöksen 60 Seconds of Solitude.

Se koostuu 60 kansainvälisesti tunnustetun ohjaajan 60-sekuntisista lyhytelokuvista. Ne esitetään Tallinnassa rannalla 20 x 12 -metriseltä valkokankaalta. Noin tunnin pituisen esityksen päätteeksi kangas syttyy palamaan – samoin projektori filmeineen.

Jokaisesta elokuvasta tehdään vain kaksi filmikopiota, toinen elokuun yön näytökseen (jonka päätteeksi kopio siis tuhoutuu) ja toinen itse ohjaajalle.

Miksi filmi poltetaan? ”Koska elokuva ei ole vain popcorn-viihdettä vaan intohimo”, tiivisti Tallinnan PÖFF-elokuvafestivaalin voimahahmoihin kuuluva kulttuurivaikuttaja Sten Saluveer esitellessään performanssisuunnitelmaa kansainväliselle lehdistölle Cannesin elokuvajuhlilla tiistaina.

”Koska elokuva on joskus rakkauskirje, joka tulee polttaa.”

Muun muassa Viron tunnetuimman nykyohjaajan Veiko Öunpuun ja suomalaisten Peter von Baghin ja Eero Tammen ideoimaan näytökseen tekevät lyhytelokuvansa lukuisat nimekkäät ohjaajat, kuten japanilaiset Naomi Kawase (jonka uusi Hanezu on paraikaa Cannesin kilpasarjassa), Sogo Ishii ja Shinji Ayoama, amerikkalaiset Safdien veljekset, thaimaalainen Pek-ek Rataruang ja Suomesta Mika Taanila sekä Ilppo Pohjola. Osa tekijöistä on siis pitkien näytelmäelokuvien piiristä, osa videotaiteilijoita. Vain osa ohjaajista on nimetty, joukkoon on Saluveerin mukaan liittymässä vielä useita kuuluisuuksia.

Elokuvat ovat mykkiä ja taustalla kuullaan tapahtumaa varten sävelletty orkesteriteos.

Mitä kulttuuripääkaupunki Turku tarjoaa? Haitaripainia, painin ja haitarinsoiton ympärille rakennettua junttihassuttelua. (Tarvitseeko lisätä, että haitarinsoitto keksittiin alkujaan painikisojen taustalle peittämään painijoiden kovaäänisen piereskelyn heidän puristellessa ja käännellessä toisiaan? Kliffaa hei.)

”Voi olla”, että menen Tallinnaan, mutta Turun sub-Pahkasika-show ”saattaa” jäädä väliin.

Miksi miljoonan asukkaan Viro on niin usein jännittävämpi kulttuurimaa kuin Suomi?

Kalle Kinnunen

Kirjoittaja on vapaa toimittaja ja Suomen Kuvalehden avustaja.

Keskustelu

Ehkäpä Turku vain yrittää parhaansa miellyttääkseen Perussuomalaisia.

No nyt oli aika kehno ”yhyy kun muualla on paremmin” -kommentti loppuun. Tallinnan elokuvanäytös kuulostaa, lievästä tekotaiteellisuuden vinkkelistää huolimatta, mielenkiintoiselta ja ansaitsee tulla mainituksi. Mutta jos Turun vuoden kulttuuritarjonnasta ei löydä kiinnostavaa ja korkeatasoista ohjelmaa, niin kyllä silloin vika on etsijässä.

Tänä viikonloppuna Turun Eurocultured-festareilla (ilmainen toki) näytökset Banksyn Exit thru the Gift Shopista ja dubstep-dokkari Bassweightistä. Ohjelmassa myös hipsteribändit Zebra & Snake sekä Shine 2009, skeittausta, parkouria ja peinttausta, varsinainen junttifestari siis. Haitaripainista en muuten ole koskaan kuullutkaan.

Puolitoista vuotta vanhan dokkarin ties kuinka mones Suomen-näytös ja kahden (hyvän, toki) suomalaisbändin keikat nyt ei kesää tee.

Tallinn Black Nights on myös parina viime vuonna vaikuttanut virkeämmältä kuin aika totuttuja latuja hiihtelevä R&A.

Vaikka itse aluksi suhtauduin hyvinkin skeptisesti Turku 2011 -tarjontaan, niin kiittelen suuresti tämän viikonlopun antia. Mm. Mancesterilainen Riot Jazz heitti kaksi aivan tajuttoman hyvää keikkaa Turussa. Niin että muutakin kuin haitaripainia on tarjolla, jos vain jaksaa vaivautua tutustumaan eri tapahtumien ohjelmaan. Ja kulttuuriahan on kovin monenlaista. Osalle ”kansaa” sitä haitaripaina, toisille brass bandeja jne.

Suomalaisen elokuva festivaaleilla esitettiin Yksinteoin 35mm kopiolta. Turku vs. Tallinna 1-0

No onhan Turussa mm. Isaac Julienia, Eija-Liisa Ahtilaa, Kristian Smedsiä, ja vaikka mitä. Leffapuolella selvästi hiljaisempaa, mutta muitakin taidemuotoja on olemassa. Ehkä tästä ei kannata väkisin vääntää vastakkainasettelua. Molemmissa kaupungeissa on kiinnostavat ohjelmat. Tallinnan lyhärikimara on must see-kamaa.

Pitääkö siis tällä viikolla olla Suomessa yhtä jännittävä kultturitapahtuma? Vai elokuussa? Entä jos Suomi voittaa muut viikot, lasketaanko Viro silti paremmaksi?

Varmaan tosi hyviä leffoja… Virolainen pirinisti tuijottaa tuimasti kameraan puukko kädessä 60 sekunttia, ruskeasävyinen melankolinen huone jossa kaksi 70-vuotiasta mummoa rakastelee jne jne. No joo, saahan sieltä halpaa olutta tietty.

En lähtisi vertaamaan kahta kulttuurikaupunkia keskenään, koska tarjonta on kohdistettu erilaiselle kantaväestölle.

Tallinnan idea elokuvanäytöksestä on erinomainen. Se aiheuttaa välittömästi halun nähdä elokuvan riippumatta onko se hyvä. 60 sekuntia on todella kiinnostava formaatti. Saako elokuvaohjaaja sellaisesta formaatista irti kiinnostavan tarinamuotoisen elokuvan vai jääkö jokainen osa vain irtonaiseksi palaksi, joka ei kerro mitään?

Oletan näytöksen olevan heikko kokonaisuudeltaan, mutta varmasti kiinnostava elämys.

Kulttuurin käsite on kokenut inflaation. Ei kulttuuripääkaupungin kuuluisi järjestää viihdetilaisuuksia eikä kuriositeettiperformansseja. Ohjelman tulisi koostua korkeasoisista teatteri-, ooppera- ja balettiesityksistä, taidemusiikin konserteista (sinfoniaa, liediä, kamarimusiikkia, solistikonsertteja), maalaustaiteen, kuvanveistotaiteen ja taideteollisuuden näyttelyistä sekä yleistajuisista esitelmistä eri tieteenaloilta. Kyllä tällaiseenkin ohjelmaan suorittajat löytyisivät sekä Suomesta, että muualta maailmasta.

Näitä luetaan juuri nyt