Cannes 2010: Takeshi Kitanon gangsteritarina Outrage roiskii kilpasarjan veripaltut

Lakonisuuden mestari Takeshi ”Beat” Kitano palaa juurilleen: Outrage on suoraviivainen yakuza-tarina, jossa japanilaismafiosojen yhteenotoista kehkeytyy verinen kehä. Se toimii paremmin kuin auteurin viime vuosien omakuvat ja taiteilijakuvaukset.

Outragessa riehutaan. Joka kymmenes minuutti on huutokilpailu. Alkupuolella vartin välein – ja lopussa melkein tauotta – Kitano mässäilee koomisen absurdeilla väkivaltaylilyönneilä.

Huumoria kuvaa alkupuolen jakso, jossa eräs yakuza on leikkaamassa sormeaan poikki, kuten heillä on anteeksipyynnön merkiksi ollut tapana tehdä. Välineeksi hänelle annetaan mattoveitsi. Eihän homma sillä onnistu, mutta ainakin yritys on kova.

Toinen jatkuva vitsi on afrikkalaisen ”Ghanonin” maan suurlähettilään kiusaaminen: yakuzat pakottavat hänet siirtämään lähetystön suurempiin tiloihin – varastohalliin – ja perustavat sinne laittoman kasinon tarkoituksenaan hyödyntää diplomaattista koskemattomuutta.

Eräässä kohtauksessa hiillostetaan kaksinaamaisuudesta kiinnijäänyttä yakuzaa. Montako kieltä sinulla on, häneltä kysytään. Vieressäni istunut ranskalaismies aavisti jo, mitä seuraavaksi tapahtuu. ”Mon dieu”, hän parahti, ja kohta konnan kieltä jo leikattiin.

Naisilla on Outragessa vielä vähemmän virkaa kuin Kitanon muissa yakuzaelokuvissa. Autosi on tylsä, kommentoi Kitanon näyttelemän gangsterin tyttöystävä. Turpa kiinni, haluatko kuolla, Kitano vastaa. Kohtaus on siinä.

Maskuliinisen raivon ja kommunikaatiokyvyttömyyden pikimustaa analyysiä vai pelkkää julmaa tyylittelyä? Riippuu katsojan estetiikantajusta.

Yohji Yamamoton puvuissa esiintyvä Kitano, 63, ei ole varsinaisesti pääosassa, vaan vain yhdessä monista tappajarooleista. Se on harmi – pelkkä Kitanon läsnäolo nostaa hänen kohtauksensa Outragen parhaaksi anniksi. Hän alkaa muuten olla aika vanhan näköinen, hyvin harmaa.

Outrage ei ole paras Kitanon ohjaama elokuva, mutta se on paras 13 vuoteen. Ja väkivaltaisin.