Kalle Kinnusen elokuvablogi.

Cannes 2010: Mike Leighin elokuva on kilpasarjan paras

Kalle Kinnunen
Blogit Kuvien takaa 21.5.2010 18:01

Cannesin 63. elokuvafestivaali on päättymässä. Kilpasarjasta on eniten kiitosta saanut Mike Leighin ohjaama Another Year. Syystäkin.

Leighin tyyliin rauhallinen draama on nimensä mukainen. Se kuvaa yhtä vuotta. Päähenkilöt ovat melko onnellinen keski-ikäinen pariskunta (Jim Broadbent ja Ruth Sheen), heidän kolmekymppinen poikansa ja vanhaksipiiaksi jäänyt tuttava Mary (Leslie Manville). Mary pelkää vanhenemista. Parisuhteita tavoitellaan ja solmitaan. Suruja hukutetaan alkoholiin.

Tavallisia, tavallisia ihmisiä. Ei juuri juonta – suuri draaman kaari ei ole näkyvillä, vaan ehkä enemmänkin värinää pinnan alla. Ja aivan huikean intensiivinen elokuva.

Another Year näyttää kirkkaasti, kuinka Leighin metodi voi tuottaa hienointa mahdollista draamaelokuvaa. Ja mikä on Leighin metodi? Hän varaa näyttelijät kuukausiksi. Ei kahden kuukauden kuvauksiin, vaan jopa vuodeksi. Alussa ei ole käsikirjoitusta, vain Leighin ideoita. Yhdessä harjoitellaan, kehitellään hahmot, ja siinä sivussa syntyy tarina.

Leighin metodi on syy siihen, ettei hänen elokuviaan myydä usein ennakkoon, toisin kuin, no, suunnilleen kaikki muut nimekkäiden tekijöiden elokuvat. Yleensä levittäjät hankkivat (ainakin tunnustettujen tekijöiden) elokuvat jo tekovaiheessa käsikirjoituksen perusteella, ja näitä ennakko-ostoja käytetään elokuvan rahoittamiseen.

Leighin elokuvaa ei voi etukäteen ostaa kässärin perusteella, koska käsikirjoitusta ei ole valmiina paperilla ennen kuin koko elokuva on kuvattu. Se on todellinen sika säkissä.

Another Yearilla ei ole vielä levittäjää Suomessa.

Katkeransuloinen Another Year on ristiriitainen elokuva: olen kuullut sen olevan kyyninen, ja toisilta kehuja optimistisuudesta. Vaikka ihmisistä paljastuu tavattoman surullisia piirteitä, kallistun jälkimmäiseen näkemykseen.

Another Year rikkoo varmaankin kaikkia amerikkalaisten käsikirjoitusoppaiden käskyjä, mutta ei tästä draama paljoa jännittävämmäksi muutu. Tai koskettavammaksi. Leighin edellisestä, Happy-Go-Luckysta näppylöitä saaneiden ei kannata kaihtaa Another Yearia: kyllä, nytkin tavataan myös hieman ärsyttäviä ongelmaihmisiä, mutta katse on etäämmältä tarkkaileva. Eikä vaikealla Marylla ole Happy-Go-Luckyn Poppyn tavoin loputtomasti energiaa.

Saako Leigh Tim Burtonin johtamalta tuomaristolta lauantai-iltana Kultaisen palmun? Ei välttämättä – hän on saanut sen jo kerran (Salaisuuksia ja valheita, 1996). Juryssa saatetaan ajatella, että Leigh tekee taas sitä minkä parhaiten osaa, ja palkinto voi mennä jollekin yllättäjälle.