Cannes 2010: Frederick Wiseman, jonka elokuvaa en nähnyt ja jota en tavannut

Cannesissa kohtaavat elokuvan mestarit ja banaali arki. Juttelin Croisettella vastaan tulleiden tuttavien kanssa suunnilleen Palais Stephanie -hotellin kohdalla, kun nuori ranskalainen nainen tuli pyytämään, voisimmeko tulla viereiseen telttapaviljonkiin tapaamaan Frederick Wisemania.

Veteraanidokumentaristi Wiseman oli Cannesissa uuden Boxing Gym-elokuvansa kanssa.

”Tuolla saisi nyt jutella Wisemanin kanssa”, neito kertoi.

Ymmärsin yskän: Wisemanilla oli yleisötilaisuus, jonne ei ilmeisesti ollut tullut juuri ketään ja Quinzaine des Realisateurs -järjestäjät yrittivät houkutella paikalle ihmisiä kadulta, ettei tila näyttäisi nolostuttavan tyhjältä. On tällaista tapahtunut joskus suomalaisillakin elokuvafestareilla.

”Tulkaa nyt vaikkette olisi nähneet elokuvaa”, meitä aneltiin.

Arvostan Wisemania ja varmasti olisin keksinyt kysyttävää, mutta en voinut mennä. Aikataulu oli tiukka. Piti nimittäin mennä pesemään sukkia ja kalsareita kämpälle.