Bond-elokuvien lukumäärän päättää nyt tuomioistuin
Kyse ei ehkä ole niinkään kuluttajansuojasta kuin kantelijan rahanahneudesta.
Kuinka monta James Bond-elokuvaa pitäisi kuulua pakettiin, johon mainostetaan sisältyvän kaikki James Bond-elokuvat?
Brändinäkökulmasta ajatellaan, että 007-elokuvia on valmistunut tähän mennessä 24, joista ensimmäinen oli vuoden 1962 Salainen agentti 007 ja tohtori No ja viimeisin on toissavuotinen Spectre.
Kuvio on haastavampi, agentteja nimittäin melkein vilisee silmissä. Yhdysvalloissa asiaa selvittää nyt tuomioistuin.
Joukkokanteen mukaan elokuvastudiot 20th Century Fox ja MGM markkinoivat 007-boksia tahallisesti väärin, kun ne väittivät, että tallenneboksiin kuuluvat kaikki James Bond-elokuvat. Laatikosta kuitenkin puuttuivat vuoden 1967 Casino Royale ja vuoden 1983 Älä kieltäydy kahdesti.
Ne eivät ole virallista Bond-kaanonia, koska niillä on eri tuottajat kuin muilla James Bond -seikkailuilla. Epäilemättä ne ovat kuitenkin legitiimisti oikeita elokuvia, joissa ihan luvan kanssa seikkailee Ian Flemingin luoma agentti James Bond.
Tuottaja Charles K. Feldmanilla oli 1960-luvun alussa Ian Flemingin romaanin Casino Royale oikeudet. Kun sopimusta ns. oikeuden 007-leffojen tuottajien Albert Broccolin ja Harry Saltzmanin kanssa ei syntynyt, Feldman päätti tuottaa parodisen elokuvan, jolla on useita ohjaajia, nimekkäimpänä John Huston, ja jossa vilpeltää monta James Bondia. David Niven näytteli agenttia, samoin muiden muassa Woody Allen ja Peter Sellers. (Elokuva on hieman rasittava, tavallaan viehättävä ja hyvin kaukana virallisten Bondien hengestä ja estetiikasta. Burt Bacharachin soundtrack on hyvä.)
Älä kieltäydy kahdesti tehtiin, kun tuottaja Kevin McClorylle oli jäänyt oikeudet Flemingin Pallosalama -romaaniin ja hankkeeseen palkattiin isolla rahalla Sean Connery, jonka edellisestä Bond-leffasta Timantit ovat ikuisia oli jo 12 vuotta. (Elokuva ei ole huono.)
Variety kertoo, että tuomari päätti ottaa kanteen vakavasti.
Valamiehistö saa siis ratkaista, mitä tarkoittaa ajatus ”kaikista Bond-elokuvista”.
Kysymys ei ehkä ole niinkään kuluttajansuojasta kuin kantelijan rahanahneudesta, mutta on eittämättä hyvä, että asiaan saadaan selvyys. Jostain syystä keississä ei ole mainittu esimerkiksi vuonna 1954 esitettyä Casino Royalen tunnin pituista televisiotulkintaa, joka kuvattiin livenä ja josta on olemassa vain epätäydellinen mustavalkoversio. Varmasti hirvittävä vääryys, ettei se kuulu jokaiseen bluray-boksiin.