Bodom: vaatii pokkaa tehdä tarpeeksi mieletön kauhuelokuva

Olisi mieletöntä kritisoida Bodomin tarinaa, koska sen tarina on mieletön. Se onkin elokuvan clou. Tarina saa olla mieletön, mutta juoni toimii.

Bodom on lajityyppitietoinen slasher-kauhuelokuva. Tarkemmin sanottuna se on euroslasher, ja tämä ei ole vain maantieteellinen määritelmä, vaan kertoo asenteesta ja postmodernista tulokulmasta. Etenkin Ranskassa on tehty tarinaltaan hämmentäviä ja elokuvallisesti (osin juuri siksi) kiinnostavia eli amerikkalaisista kaavoista poikkeavia slashereita, joissa ammennetaan Brian de Palman, Dario Argenton ja muiden valkokangasväkivallan formalistien kuvakielestä sekä tietenkin uranuurtajien, kuten John Carpenterin, Wes Cravenin ja Tobe Hooperin ideoista.

Tekijöitä yhdistää rakkaus genreen.

Ilmeisin vertauskohta Bodomille on Alexandre Ajan suurenmoinen trippislasher Haute Tension (joissain maissa englanniksi Switchblade Romance). Ei Bodom sentään niin hyvä ole, mutta asenne on sama: nyt mennään, tulet mukaan tai et. Ja se on mahtavaa, sillä ennen Bodomia mitään tällaista ei oltu tehty Suomessa.