Berlinale 2015: kuka saa Kultaisen karhun ja tuleeko Suomeen palkinto

Profiilikuva
Blogit Kuvien takaa
Kalle Kinnunen on vapaa toimittaja ja Suomen Kuvalehden avustaja.
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Berliinin elokuvajuhlien palkinnot jaetaan tänään 14.2. illalla. Suomalaisella Elmer Bäckillä on aivan realistinen mahdollisuus saada parhaan miespääosan palkinto.

Parhaan elokuvan voittajaa on hyvin vaikea arvata. Iranilaisen, kotiarestiin määrätyn Jafar Panahin uusi elokuva Taxi sai hyvän vastaanoton. Panahi näyttelee itse taksikuskia, ja koko elokuva tapahtuu taksissa. Teosta on myös kuvailtu ohjaajansa helpoimmin lähestyttäväksi.

Andrew Haighin ohjaama 45 Years on hieno kertomus 45-vuotishääpäiväänsä odottavasta pariskunnasta. Charlotte Rampling ja Tom Courtenay tekevät hienot roolit. Kultaisen karhun saajaksi elokuva saattaa olla hitusen liian tavanomainen muodoltaan. Ramplingille on silti helppo povata parhaan naisroolin palkinto, ellei se mene Alba Rohrwacherille, joka näyttelee mieheksi tekeytyvää albanialaista elokuvassa Sworn Virgin.

Jonkin palkinnon saanee myös Terrence Malickin äärimmäisen kaunis Knight of Cups. Patricio Guzmanin dokumenttia The Pearl Button on myös kehuttu.

Itse pidin kovasti Sebastian Schipperin yhden otoksen elokuvasta Victoria. Se on jakanut mielipiteet, mutta olen varma, ettei Darren Aronofskyn johtama tuomaristo jätä rohkeaa teosta palkinnoitta.

Täytyy kuitenkin muistaa, että viimeksi Aronofskyn johtaessa A-luokan festivaalin jurya parhaan elokuvan palkinto meni erittäin epäkaupalliselle teokselle, Aleksander Sokorovin Faustille.

Jos Aronofsky päätyy samantapaiseen ratkaisuun kuin silloin, vahvoilla on Peter Greenawayn ohjaama, pirteästi sekoileva henkilökuva Eisenstein in Guanajuato.

Pidän mahdollisena, että Greenawayn elokuva saa palkinnon, mutta se menee miespääosan Elmer Bäckille.

Koko kilpasarjassa ei ole montaa erityisen esille nousevaa ja mieleenpainuvaa miesroolia. Bäck tekee ohjaaja Sergei Eisensteiniä esittäessään nimenomaan sellaisen, ja sitä paitsi hän on tuntematon kasvo.

Voi toki olla, että tämä on piiloisänmaallista toiveajattelua samoin kuin – tosin alan ammattilaisten konsultaatioon perustuneet – täysin pieleen mennyt kuvitelmani siitä, että Berlinalessa olisi nähty useita suomalaisia elokuvia. Pitkistä elokuvista ainoastaan Eisenstein in Guanajuato on edes osittain suomalaisrahoitteinen.