Kalle Kinnusen elokuvablogi.

Berlinale 2009: lupaavampaa kuin viime vuosina

Kalle Kinnunen
Blogit Kuvien takaa 7.2.2009 10:14

Berliinin 59. elokuvafestivaalit alkoivat eilen rauhallisissa merkeissä.

Avajaiselokuva The International sytytti paikalliset etukäteen – puolet kansainvälisestä, myös Milanoon, New Yorkiin ja Istanbuliin sijoittuvasta agenttijännäristä on kuvattu täällä. Ohjaaja Tom Tykwer on Saksan tämän hetken ehkä arvostetuin kansainvälinen elokuvantekijä.

Eilen saapuessani taksilla kentältä hotellille ihailin uutta rautatieasemaa, kun taksikuski sitä erityisesti ohi ajaessamme mainosti. Sen edessä parkkipaikalla alkaa myös The International, jossa jättipankin johto yrittää salailla rikollisia bisneksiään tappamalla kaikki todistajat. Toisin kuin kyseisessä alkukohtauksessa, matkallani ei ole kuitenkaan vielä murhattu ketään. Toisaalta, aloitan laverteluni vasta tällä blogimerkinnällä.

Ammuskelua
Guggenheim-museossa

The International esitettiin kilpasarjan ulkopuolella. Vastaanotto oli viileä. Rahamaailman moraalittomuuksille sormea heristävä elokuva onkin vähän kuin Quantum of Solace, josta on riisuttu toimintakohtaukset yhtä lukuunottamatta. Pääosassa on Clive Owen, josta uumoiltiin Bondia ennen kuin Daniel Craig sai roolin. Mutta se ammuskelu Guggenheim-museossa on sitten sitäkin näyttävämpi ja melkein syy katsoa elokuva.

Varsinainen kilpaohjelmisto sai komean alun. Little Soldier muistutti tanskalaisten taidosta kertoa väkeviä tarinoita, joissa eurooppalainen sensibiliteetti kohtaa amerikkalaistyylisesti konstailemattoman kerronnan.

Elokuva kertoo Afganistanin kokemusten arpeuttamasta entisestä sotilaasta (Trine Dyrholm), joka ei saa elämästä otetta kotimaassaan ja päätyy nigerialaisen prostituoidun (Lorna Brown) autokuskiksi ja henkivartijaksi.

Kun edessä on kiireinen päivä ja sen jälkeen vielä kokonainen kiireinen viikko, tuntuu erityisen hyvältä aloittaa aamu jämäkällä draamalla, jonka aikana ajatus ei ehdi harhailla.

Moodyssonin
Mammutti

Ohjelmisto vaikuttaa kaiken kaikkiaan kiinnostavammalta kuin viime vuosina, vaikka ennalta odotettuja isoja elokuvia ei virallisessa ohjelmassa juuri nähdä.

Suomalaisesta näkökulmasta sellaiseksi voisi ehkä laskea Lukas Moodyssonin Mammutin, joka on ohjaajansa paluu helpommin lähestyttävän elokuvan pariin hyvin taiteellisten kokeilujen jälkeen. Pääosissa ovat Garl Garcia Bernal ja Michelle Williams, ja elokuva on Moodyssonin ensimmäinen englanninkielinen (jos viimeisintä, lähinnä videotaidetta muistuttavaa Containeria ei lasketa).

Muita lupaavia ovat ainakin Bertrand Tavernierin In the Electric Mist (James Burken romaaniin perustuva dekkari, pääosassa Tommy Lee Jones), Stephen Frearsin 1920-luvulle sijoittuva draama Chéri ja poliittinen trilleri Storm, jonka ohjaaja Hans-Christian Schmid teki viimeksi vuoden 2007 Berlinalen kilpailun parhaan elokuvan Requiem.

Kansainvälistä huomiota keräävät varmasti enemmän muotimaailmaa ruotiva mukadokumentti Rage, jossa näyttelevät muiden muassa Judi Dench ja Jude Law sekä 1950-luvulle sijoittuva Renee Zellweger-komedia My One and Only.

Suomalaisia elokuvia ei festivaalin viralliseen ohjelmaan mahtunut tänä vuonna yhtään. Ruotsalaisia on muutama.. hetkinen, siis yhdeksän pitkää ja yksi lyhyt.

No, se siitä aiheesta.

Kaikki Kuvien takaa -blogin merkinnät löydät täältä

Kalle Kinnunen

Kirjoittaja on vapaa toimittaja ja Suomen Kuvalehden avustaja.

Keskustelu

Meinasin nukahtaa Internationalin pressissä, kunnes Se Kohtaus alkoi. Jumalauta, sehän pieksee Bondin söttöleikkaussohlailut ja muut vastaavat aivan 6–0. Harmi vaan, että muuten meininki on aika geriatrista.

Näitä luetaan juuri nyt