Berliinin elokuvajuhlat: Kaurismäkeä odotellessa, konfliktien varjossa

Ei mikään klassikko, kollegani totesi. Hän viittasi kokonaisuuteen.

Profiilikuva
Blogit Kuvien takaa
Kalle Kinnunen on vapaa toimittaja ja Suomen Kuvalehden avustaja.
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Ei mikään klassikko, kollegani totesi. Hän viittasi kokonaisuuteen. Tämän vuoden Berlinale ei jääne elokuvafestivaalin historiaan kovin merkittävänä. Kilpasarja on toistaiseksi liukuhihna, jolta tarjoillaan ketjussa haaleaa huttua.

Ainoa poikkeus, josta melkein kaikki tuntuvat innostuneen, on chileläisen Sebastian Lelion A Fantastic Woman, jossa transnainen ottaa yhteen yllättäen kuolleen avomiehensä perheen kanssa. Se on runollinen ja vetävä elokuva, jonka tarinaa yksi roolityö upeasti kantaa. Pääosan Daniela Vegalle voi ainakin povata parhaan naisnäyttelijän palkintoa.

Näillä näkymin tie on siis hienosti auki Aki Kaurismäelle.

Kuulun heihin, joille Toivon tuolla puolen oli jonkinasteinen pettymys. Silti nautin siitä kohtuullisen paljon ja ainakin taisin pitää siitä enemmän kuin monet helsinkiläiset kriitikkokollegani. Jotkut tuntuivat melkein kiukustuneen elokuvasta. (Toki sillä oli ihailijansakin myös kriitikkopiireissä.)