Blogit

Elokuvakriitikko Kalle Kinnusen elokuvablogi.

Berliinin elokuvajuhlat: Kaurismäkeä odotellessa, konfliktien varjossa

Blogit Kuvien takaa 13.2.2017 09:53
Kalle Kinnunen
Kirjoittaja on vapaa toimittaja ja Suomen Kuvalehden avustaja.

Ei mikään klassikko, kollegani totesi. Hän viittasi kokonaisuuteen. Tämän vuoden Berlinale ei jääne elokuvafestivaalin historiaan kovin merkittävänä. Kilpasarja on toistaiseksi liukuhihna, jolta tarjoillaan ketjussa haaleaa huttua.

Ainoa poikkeus, josta melkein kaikki tuntuvat innostuneen, on chileläisen Sebastian Lelion A Fantastic Woman, jossa transnainen ottaa yhteen yllättäen kuolleen avomiehensä perheen kanssa. Se on runollinen ja vetävä elokuva, jonka tarinaa yksi roolityö upeasti kantaa. Pääosan Daniela Vegalle voi ainakin povata parhaan naisnäyttelijän palkintoa.

Näillä näkymin tie on siis hienosti auki Aki Kaurismäelle.

Kuulun heihin, joille Toivon tuolla puolen oli jonkinasteinen pettymys. Silti nautin siitä kohtuullisen paljon ja ainakin taisin pitää siitä enemmän kuin monet helsinkiläiset kriitikkokollegani. Jotkut tuntuivat melkein kiukustuneen elokuvasta. (Toki sillä oli ihailijansakin myös kriitikkopiireissä.)

Uskon, että Berliinin globaalin ammattilaisyleisön vastaanotto on myötämielisempi. Odotuksia ei ole ennakkoon asetettu tai omassa mielessä kehitelty samaan tapaan kuin Suomessa. Meillä Kaurismäki on tavallaan alati pinnalla, maailmalla ei.

Toivon tuolla puolen saa kansainvälisen ensi-iltansa huomenna Berlinale Palastiksi festivaalin ajan nimetyssä Theater am Potsdamer Platzissa. Festivaali on tiistai-iltana jo ylittänyt puolivälinsä, eli Kaurismäen herättämistä reaktioista voinee heti päätellä, onko sillä realistisia mahdollisuuksia palkintojenjaossa.

Pakolaisteema sinänsä ei kuitenkaan ole kortti, jonka kannattamana Toivon tuolla puolen nousisi selkeästi esille ja ajankohtaiseksi. Kun haastattelin kamaridraaman The Dinner ohjaajaa Oren Movermania, hän teki osuvan havainnon. Ylemmän keskiluokan valheista, pikkusieluisuudesta ja mielenterveyden rakoilusta kertova satiirinen elokuva oli muuttunut tolkuttoman ajankohtaiseksi kuvausten jälkeen, kun Donald Trump nousi valtaan.

Monet elokuvan – joka kuvattiin vuosi sitten – repliikit ovat kuin täsmällisiä ja suoria viittauksia Yhdysvaltojen sisäpolitiikkaan viime viikkoina.

Moverman totesi sitten oivaltaneensa, ettei hän ole ainoa. Kaikki tuntuu muuttuneen relevantimmaksi, hän sanoi. Kaikki konflikteja ja ”me-ne” -jakoa käsittelevä taide onkin nyt ikään kuin juuri ihan ajan hermolla. Ei tässä mitään ennustajia olla, Moverman totesi viileästi.

Jos kaikki on lähellä asian ydintä, ehkä se asia itse pakenee.