Berliinin elokuvajuhlat 2014: Korean kallein elokuva Snowpiercer on scifipainajainen ajalta ilmastomuutoksen jälkeen
Maapallo on jäätynyt. Ihmiskunnan rippeet asuvat junassa, joka kiertää loputtomasti sille rakennettua rataa.
Junan perällä asuvat köyhät, joita syötetään ravintopatukoilla. Kuri on ehdoton.
Sääntöjen rikkomisesta rangaistaan amputaatioilla, jotka suoritetaan pakottamalla raaja hetkeksi ulos junan seinän aukosta.
Takaosan olosuhteet ovat kuin toisen maailmansodan vankileiriltä. Nyt perällä huomataan, että hävittävää ei enää ole.
Kapinan alkaessa käy ilmi, että vartijoiden aseissa ei ole panoksia – ne ovat loppuneet ehkä jo vuosia sitten. Rohkea joukko pyrkii junan etuosaan. Väkivaltainen matka esittelee katsojalle koneiston, jolla järjestelmää pidetään yllä, ja yläluokan vaunut, joissa on orgioita, sushiravintoloita ja kylmää luksusta.
Bong Joon-ho on suosikkejani korealaisohjaajista. Etelä-Korean äveriään elokuvateollisuuden erikoisuudesta kertoo, että toiminnallinen, mutta sangen kolkko Snowpiercer on maan kaikkien aikojen kallein tuotanto. Tällaiseen on uskallettu laittaa 30 miljoonaa euroa rahaa – ja se saatiin jo takaisin, sillä Koreassa dystopia oli hitti.
Snowpierceriä (traileri) ei tunnistaisi ensi silmäykseltä korealaiseksi. Kieli on muutamia kohtauksia lukuunottamatta englanti. Pääosia näyttelevät Chris Evans, Tilda Swinton, John Hurt, Ed Harris ja Song Kang-ho.
Pohjana on ranskalaisten Jacques Lobin, Benjamin Legrandin ja Jean-Marc Rochetten sarjakuvaromaani. Elokuva-alan kansainvälisyydestä kertoo, että kuvaukset tehtiin Prahassa.
Jotkut ovat verranneet Snowpierceriä Jean-Pierre Jeunetin elokuviin. Jotain samaa voi nähdä retrofuturismissa ja klaustrofobisessa tunnelmassa, mutta todella kaukana elokuvat ovat ajatuksiltaan.
Snowpiercerin ihmiskuva on ehkä enemmän Lars von Trieriä, jos vertauskohtaa haetaan tämän hetken euro-ohjaajista. Meillä on vähän toivoa, koska riitelemme niin paljon. Omaa etua tavoitellessa poljetaan yhteiset elinmahdollisuudet. Maailmanloppu odottaa.
Sitä ennen luokkajärjestelmää pidetään yllä propagandalla. Olosuhteet tekevät ihmisistä sätkynukkeja.
Marxilaista? Jos niin sanotte.
Junan osastojen erilaisissa maailmoissa voi nähdä myös piirteitä Danten Helvetistä.
Ironisesti elokuva on ollut riidan keskellä. Englanninkielisen maailman oikeudet ostanut Weinstein Company halusi leikata Snowpierceristä 20 minuuttia lyhyemmän version. Bong Joon-ho on vastustanut ajatusta. Berlinalen esitys oli joidenkin tietojen mukaan korealaisten näpäytys amerikkalaisille.
Toistaiseksi Snowpiercer on levitetty Koreassa sekä Ranskassa, joka on sen toinen rahoittajamaa. Näin elokuvan muutama viikko sitten Pariisissa. Se on nyt 126-minuuttinen ja toimii hyvin. Ensimmäinen puolisko on tosin tarkoituksella selvästi raskaampi. Vasta kun junassa päästään pois perävaunuista, nähdään päähenkilöiden ympärillä muutakin kuin pimeyttä, likaa ja sontaa.
Vaikka amerikkalainen viihdebisneksen mies sitä miten lyhentäisi, ei Snowpiercer hyvän mielen kevyt-actioniksi muutu. Ajatusleikkinä se on Terry Gilliamin parempien töiden tapaan absurdi ja arvaamaton. On piristävää nähdä ison rahan tieteiselokuva, joka on tinkimättömän auteurin kädenjälkeä.
Nyt riitakin lienee ohi. Viimeisimpien tietojen mukaan Snowpierceriin ei kajota englanninkielisillä alueilla eikä muuallakaan. Suomen ensi-iltaa on suunniteltu loppukeväälle.