Kalle Kinnusen elokuvablogi.

Berliinin elokuvajuhlat 2013: pornotähti Linda Lovelacen elämä puleeratussa lähikuvassa

Kalle Kinnunen
Blogit Kuvien takaa 9.2.2013 12:46

1970-luvulla oli muutaman vuoden pituinen kausi, jolloin pornoteollisuuden ja Hollywoodin uskottiin yhdistyvän. Porno chic -genreen luettuja elokuvia käytiin Yhdysvalloissa katsomaan jopa pariskuntien kesken. Läpimurto oli Syvä kurkku, joka sai ensi-iltansa 1972 ja jonka lipputuloiksi on väitetty jopa 600 miljoonaa dollaria. Suomessakin se tuotiin elokuvateattereihin, tosin sensuurimme vuoksi vasta 1999. Berlinalessa sai Euroopan ensi-iltansa Lovelace, Syvän kurkun pääosaa esittäneen Linda Lovelacen elämään perustuva elokuva.

Lovelacea esittää Amanda Seyfried ja hänen aviomiestään Chuck Traynoria kymmenistä indie-elokuvista tuttu Peter Sarsgaard.

Elokuva ei ole kovin syvällinen. Se kertoo suoraviivaisesti Lovelacen tarinan tähdenlennosta sosiopaattimiehensä rääkkäämäksi ja lopulta oman elämänsä voittajaksi.

Tuotantoa suunniteltiin pitkään (pääosaan oli kerran kiinnitetty Lindsay Lohan). Lopulta elokuva on tehty suhteellisen pienellä budjetilla ja Hollywood-koneiston ulkopuolella.

Sivuroolit ovat silti täynnä tuttuja kasvoja. Sharon Stone on Lindan ilkeä äiti, jonka syyksi elokuva suunnilleen kaiken kaataa. James Franco on Hugh Hefner, Sinkkuelämää -sarjan Mr. Big Chris Noth esittää pornorahoittajamafiosoa ja Hank Azaria on kuin ilmetty Gerard Damiano eli Syvän kurkun ohjaaja.

Totuuspohja on valikoitu. Elokuvasta on kokonaan unohdettu pois Lovelacen (oik. Linda Boreman, toisessa avioliitossaan Linda Marciano) ennen Syvää kurkkua tekemä eläinporno. Sen kieltäminen saa hänet vaikuttamaan puhtoisemmalta, kummallisiin hommiin tuosta vain päätyneeltä naapurin tytöltä. Pois on jäänyt myös Lovelacen 1970-luvun puolivälin huumeongelma, jonka vuoksi häneltä jäi myöhempiä elokuvarooleja saamatta.

Sitäkään ei kerrota, että elämäkertakirjaansa kirjoittaessaan (sen menestys vuonna 1980 on elokuvan kliimaksi) Lovelace oli tullut tiukasti uskoon ja väitti tulleensa pakotetuksi koko pornoalalle. Väkivaltainen Traynor oli varmasti hirveä ihminen, mutta monet Lovelacen kovista väitteistä on osoitettu valheiksi.

Siivoamalla näitä ristiriitaisia seikkoja tarinasta tulee tietysti suurelle yleisölle mukavampi. Lovelace itse ei ole elokuvaa katsomassa. Hän kuoli autokolarissa saamiinsa vammoihin 2002.

Mielenkiintoisinta Lovelacessa on ajankuva. Vaikka suuret linjat on kiillotettu, pienet yksityiskohdat tuntuvat aidoilta. (Tosin alussa vuonna 1970 tapahtuvassa kohtauksessa mainittu Kovaotteiset miehet – ei siis nimestään huolimatta pornoelokuva – tuli ensi-iltaan vasta 1971.) Elokuvan ohjaajilta Rob Epsteiniltä ja Jeffrey Friedmanilta olisi kuitenkin odottanut enemmän. He ovat palkittuja dokumentaristeja.

Syvän kurkun tekemisen faktoista, pornoalan mafiayhteyksistä ja Lovelacen oikeusjutuista kiinnostuneen kannattaa palata toisen kaksikon, Randy Barbaton ja Fenton Baileyn dokumentin Inside Deep Throat pariin. Jotain koko aiheen ja pornon ensimmäisen supertähden kiinnostavuudesta kertoo se, että tuo dokumenttikin tuotiin Suomessa leffateattereihin 2005.

Ehkä hankalin juttu Lovelacessa on se, ettei itse asiaa voida näyttää – siis sitä, mistä pornossa ja Syvässä kurkussa on kyse, eli yhdynnöistä ja tässä tapauksessa erityisesti fellaatiosta. Jos näytettäisiin, elokuva menisi useimmissa maissa alle 18-vuotiailta kielletyksi ja mahdollisesti jäisi ilman kunnollisia levitysmahdollisuuksia.

Se tuskin tekisi tästä elokuvasta yhtään parempaa, mutta itse asian jatkuva kiertely väistämättä mystifioi pornoa.

Tässä haisee monenlainen kaksinaismoralismi.

Lovelace tulee Suomessa elokuvateattereihin ilmeisesti syksyllä 2013.

Kalle Kinnunen

Kirjoittaja on vapaa toimittaja ja Suomen Kuvalehden avustaja.

Keskustelu

Näitä luetaan juuri nyt