Kalle Kinnusen elokuvablogi.

Berliinin elokuvajuhlat 2012: Steven Soderbergh teki tiukan toimintayllärin Haywire

Kalle Kinnunen
Blogit Kuvien takaa 20.2.2012 17:56

Haywire osoittaa, että Steven Soderbergh taitaa myös actionin ohjaamisen. Pääosassa on vapaaottelija Gina Carano esikoisroolissaan.

Carano on mixed martial arts -kehien veteraani, ei mikään syvällinen näyttelijä. Oivallus on siinä, että Soderbergh antaa Caranon todella esitellä taitojaan.

Kun käsikähmä alkaa, ei ole nopeita leikkauksia ja muuta illuusion luomista. Toimintajaksojen veto perustuu siihen, että ne ovat silmien edessä ”totta”. Tietysti iskut menevät ohi eikä kukaan oikeasti vahingoitu, mutta vaikutelma on vielä tyrmäävämpi kuin vaikkapa sinänsä hienosti koreografioiduissa Bourne-elokuvissa.

Muuten Haywire on simppeli, mutta juuri siksi maukas agenttijuonittelutarina. Soderbergh nostaa uskottavuuspisteitä myös kuvaamalla suurimman osan elokuvasta kuin se olisi pienen budjetin draamaa tai dokumenttia – näiltä osin tyyli on vielä bournejakin katukarheampaa.

Realismin ja satumaisuuden yhdistelmästä mieleen tulivat Kill Billit: tässäkin tarinassa meidän maailmamme varjoissa liikkuu uskomattoman taitavia salamurhaajia, ja joskus mattimeikäläisten sekä näiden kolkkojen supersankarien tiet kohtaavat. Toisaalta 1970-luvulla vauhdikkaammat trillerit (silloinhan ei vielä ollut käsitettä ”toimintaelokuva”) olivat tunnelmiltaan kutakuinkin tällaisia. Niistä muistuttaa myös jatsahtava soundtrack.

Oli hauskaa, että tällaista hauskanpitoa oli Berlinalessa kaiken vakavuuden lomassa. Eipä siellä varsinaista genrekamaa ollutkaan kuin tämä ja Iron Sky.

Haywire ei todellakaan ole jokaiseen makuun – ihmiselon suuria kysymyksiä aprikoivaa substanssia ei kannata odottaa – mutta se on neljän tähden toimintaelokuva. Suomessa ensi-ilta on 13.4.

Kalle Kinnunen

Kirjoittaja on vapaa toimittaja ja Suomen Kuvalehden avustaja.

Keskustelu