Berliinin elokuvajuhlat 2012: kolmiulotteisuusbuumi on ohittanut huippunsa

Profiilikuva
Blogit Kuvien takaa
Kalle Kinnunen on vapaa toimittaja ja Suomen Kuvalehden avustaja.

Berliinin elokuvamarketissa – festivaalin rinnakkaisessa kauppatapahtumassa – esitetään tänä vuonna 24 elokuvaa 3D-muodossa. Viime vuonna määrä oli 29.

Virallisessa ohjelmassa on kaksi 3D-elokuvaa, Tsui Harkin ohjaama miekkafantasia Flying Swords of Dragon Gate ja animaatio Monkey King – Uproar in Heaven, sekin Kiinasta. Viime vuonna pelkästään itse näin virallisesta ohjelmasta kolme 3D-elokuvaa ja niitä oli takuulla enemmänkin.

Ei 3D silti tuhon tiellä ole. Yllättävät nimet, kuten venäläinen How I Ended This Summer -draaman ohjaaja Alexei Popogrebsky kaavailevat kuvaavansa seuraavaksi kolmiulotteisena. Tällä viikolla Suomessa tulee ensi-iltaan Martin Scorsesen hieno Hugo, jossa 3D on toimivaa ja merkityksellistä, ihan perusteltu ratkaisu.

Tietyt markkinarealiteetit vain osoittautuivat odotettua julmemmaksi – tai ehkä pitäisi sanoa, ettei 3D:stä tullut sitä rahasampoa, joksi moni tuottaja sitä luuli. Viime vuonna huonoin Berliinin festareilla näkemäni elokuva oli sysiroska kolmiulotteinen kauhujuttu The Mortician, joka on ihan ansiosta jäänyt noiden esitysten jälkeen täysin unholaan. On tehty liikaa roskaa. Eikä siinä kaikki.

Juttelin erään merkittävän eurooppalaisen tuottajan kanssa. Hänkin on tehnyt 3D:nä genre-elokuvan, joka on esitetty vain kerran eräillä festivaaleilla.

Elokuvateattereista, joissa on 3D-esitysvalmius, ei ole enää länsimaissa pulaa. Ongelma on siinä, että leffateatterit ovat vain osa alan kakkua. Leijonanosa tuloista saadaan dvd-, televisio- ja nettivideopalveluista, ja niissä 3D ei ole lyönyt läpi.

Siis: jos 3D-elokuva ei ole ihan tarpeeksi hyvä ja kaupallinen päästäkseen teatterilevitykseen, se on pulassa. Kotiin 3D vasta tekee tuloaan, eikä kovin nopeasti. (Siksi esimerkiksi suomalaista 3D-Muumi-viritystä ei ole levitetty juuri missään, josta voi pääteilä, etteivät sen Cannesin markkinahuurussa levitykseen ostaneet ulkomaiset firmat todennäköisesti ole saaneet sijoitustaan takaisin.)

Tuottaja ei ollut pahoillaan, elokuvan budjetti oli maltillinen ja hänen mukaansa se on sen verran hyvä, että kun koti-3D yleistyy, rahat saadaan takaisin. Mutta nyt tuote odottaa hyllyllä, että teknologia kehittyisi ja sille saataisiin esityskanava.

Tällaisten kokemusten jälkeen monet tuottajat päättävät, että ehkä 3D on parempi unohtaa toistaiseksi.