Berliinin elokuvajuhlat 2012: Jalmari Helanderin toinen elokuva on myötätuulessa
”Eipä olisi juuri paremmin voinut mennä”, kommentoi Rare Exportsin ohjaaja Jalmari Helander neuvotteluja Berliinissä. Hän valmistautuu toisen elokuvansa tekemiseen. Käsikirjoitus alkaa olla Helanderin päässä, paperille se pitää saada toukokuuksi, Cannesin festivaalia varten. Elokuvasta on tulossa iso.
Nimeä ei Helander vielä paljastanut, saati tarinaa.
”Odotan sitä hetkeä, kun siitä tulee julkinen. Vaikka on aika vaikeaa pitää sitä salaisuutena. Tekisi niin kovasti mieli kertoa.”
Elokuvasta on olemassa 51-sivuinen treatment, tarinaluonnos, jota Berliinissä näytettiin mahdollisille yhteistyökumppaneille. Ilmeisesti stoori ja konsepti on hyvä, koska Helanderin mukaan neuvottelut rahoittajaehdokkaiden kanssa sujuivat kuin tanssi.
”Kun on yksi leffa tehtynä, on näyttöä, ei tarvitse selitellä. Oli jännä tulla pöytään, kun kyse ei ole vain siitä, mitä me voimme antaa, vaan meille tarjotaan”, Helander luonnehti hänen ja tuottaja Petri Jokirannan asemaa neuvotteluissa.
Reilua viikkoa ennen Berliiniä ohjaaja oli käynyt Vancouverissa kuvaamassa mainoksen Nokian renkaille. Aikaa jäi myös leffakäynneille.
”IMAXissa uuden Mission: Impossiblen alussa näytetty noin 7 minuutin pätkä uudesta Batmanista oli veret seisauttava. IMAXille kuvattu toimintakohtaus yläilmoissa antoi samanlaiset fiilikset kuin joskus kauan sitten Bristolissa katsottu elokuva, T2 tai vastaava. Pitkään aikaan ei ole ollut mitään niin vaikuttavaa. Kaikki oli jättimäistä. Imax toimi. Oi oi ja oi. Helsinkiin IMAX ja nopeasti.”
Helander totesi, että hän joutuu matkustamaan kesällä ensi-iltansa saavaa Chris Nolanin kolmatta Batmania eli The Dark Knight Risesia varten Imax-teatteriin. Pohdimme Sony Centerin laidalla saksalaisessa perinneravintolassa oluen ja valtavan siankappaleen ääressä, missä on Helsingin lähin Imax. Pietarissa, ehkä Kööpenhaminassa?
”Käytiin myös katsomassa Hugo. Ja kyllä oli paljon parempi se 3D-systeemi mikä siellä oli, ne kertakäyttöiset kevyet 3D-lasit, joiden sisällä ei ole mitään jatkuvasti sekoilevaa ja apeaa teknologiaa kuten Suomessa. Lasit olivat hyvät, niitä ei tarvinnut vaihtaa kesken näytöksen ja ennen kaikkea ne eivät tummentaneet kuvaa. Miksi Suomessa ei ole sellaista systeemiä. Pikkasenko se oli parempi.”
”Itse Hugo oli ehkä upeimman näköinen leffa jonka olen koskaan nähnyt. Jostain syystä tarina ei vaan ollut niin hyvä kuin olisi voinut olettaa. Ei oikeen itkettänyt, jännittänyt eikä naurattanut.”
Lue myös: kirjoittajan henkilökuvajuttu Jalmari Helanderista.