Kalle Kinnusen elokuvablogi.

Berliinin elokuvajuhlat 2012: Iron Sky nähty – suomalainen avaruusooppera on poliittista satiiria ja puskafarssia

Kalle Kinnunen
Blogit Kuvien takaa 11.2.2012 17:50

Iron Skyn lehdistönäytös Berliinin elokuvafestivaaleilla oli täynnä. Aivan tupaten täynnä: moni jäi ulkopuolelle.

Elokuvan nettimainetta voi kiittää siitä, että se myi näytöksensä loppuun hetkessä. Kiinnostusta festareille saapuneiden toimittajien keskuudessa lisäsi sekin, että tämä Suomen kaikkien aikojen kallein elokuvatuotanto on Berlinalen harvoja kunnon genre-elokuvia. Täällä on hemmetin paljon kovin tasapaksua art housea.

Näytöksessä ei naurettu kovaan ääneen, mutta harva lähti kesken pois. Se on hyvä merkki. Ei näissä näytöksissä välttämättä istuta loppuun asti, jos leffa ei kiinnosta.

Pidin näkemästäni varauksin. Koin, etten ole kohderyhmän ydintä.

En ole ennenkään ollut. Kirjoitin aikanaan Star Wreckin tv-esityksen yhteydessä siitä arvion TV-maailmaan ja annoin yhden tähden. Juttu tuntui auttamattomast sisäänpäin kääntyneeltä, jäin ulkopuolelle. Pidin Star Wreckiä työvoittona, mutta minkä sille voin, etten nauranut sen parissa kertaakaan.

Myös Iron Skyn ensi minuuteista alkaen tiesin, etten ole ihan Timo Vuorensolan ja kumppanien aaltopituudella. Olin silti koko ajan kiinnostunut siitä, mitä seuraavaksi tapahtuu. Elokuva antaa jo alussa ikään kuin vakuutuksen, että hyvää shittiä on vielä luvassa. Sitä vaan voisi olla useammin. Idea on tietenkin viihdyttävän kreisi, mutta Iron Sky ei ole lähellekään tarpeeksi rohkea.

Suomessa Iron Sky tulee mediamyllyn ansiosta ja kotimaisten näyttelijöiden puutteesta huolimatta saamaan hyvin katsojia, muuallakin taatusti osuutensa, mutta se on pienen (joskin innokkaan) faniyleisön elokuva – enemmän ilmiö kuin mitään yleismaailmallisesti kestävää. Se on hauska, mutta ei koko ajan. Gagit ovat kuin lyhyitä vitsejä, irrallisia ja ohuita, eikä niihin yleensä palata.

Tällaisen elokuvan osalta on kai jo pieni spoileri sanoa, että Perikadon ja Tri Outolemmen tuttuja kohtauksia parodioivat hetket olivat niitä, joissa nautti eniten oivaltamisen ilosta. Olen toisaalta varma, että monet viittaukset toisiin elokuviin ja esimerkiksi peleihin menivät minulta ohi – päättelin näin, kun kuvat, joissa en itse nähnyt tsoukkia, saivat osan katsojista repeämään nauruun.

Tarina on mutkikas ja jonkin verran yllätyksellinenkin. Lyhyesti: Kuuhun vuonna 1944 paenneet natsit kohtaavat astronautteja, Sarah Palinia muistuttava USA:n presidentti haluaa varmistaa uudelleenvalintansa, lopulta tulee avaruussota. Siinä välissä kaunis ja naiivi natsityttö (Julia Dietze) lentää sulhaisensa salamatkustajana Maahan, ymmärtää lopulta aatteensa kestämättömyyden ja ehkäpä rakastuu mustaan astronauttiin (Christopher Kirby).

Iron Sky on nokkelalla tavalla tietoinen jopa itsetietoisuudestaan: esimerkiksi saksan kielestä vaihdetaan englantiin silmäniskulla ja  scifikuvion taustat luennoidaan ytimekkäästi elokuvan tapahtumiin sidottuna – silti vihjaten vitsissä mukana oleville, että hei, meidänhän on pakko selittää nää niille maallikkourpoille, jotka tulivat leffaan tietämättä mistä on nyt kyse. Tällaisilla tavoilla mennään metatasoille, joita populaarikulttuuria vähemmän tuntevat eivät voi erottaa tai huomata. Varmasti missasin itse näitäkin.

Iron Sky täytyy vastaanottaa puskafarssina. Parasta siinä ovat ne hulluimmat irtiotot. Niiden vastapainona elokuva rakastaa vähän liikaa omaa teknologiaansa, Energia-tuotantoyhtiön sinänsä aivan huikean hyvin toteutettuja erikoistehosteita – tai miksi niitä voi kutsuakaan: kun suuri osa lavasteista on digitaaliluomuksia, ne eivät ole enää erikoisia, vaan jutun visuaalinen selkäranka. Toisaalta katselin avaruussotaa ja retrofuturistisia laitteita välillä myös mielelläni, silloin kun ne eivät tuntuneet Energian osaamisen demolta.

Ehkä ongelmallisempaa on se parhaiden amerikkalaistenkin farssien kompastuskiveksi nouseva liika sitoutuminen juoneen ja päähenkilön kehityskertomukseen. Kun juttu on täysin epärealistinen ja fantasiaa, miksi pitää tosikkomaisesti seurata, kuinka se natsityttö kääntyy asteittain hyvien puolelle? Come on.

Käsikirjoitus olisi kaivannut tiivistämistä. Iron Skyssa puhutaan aivan liikaa sellaista, mikä ei vaan kiinnosta eikä tunnu oikein liittyvän mihinkään. Tätä ongelmaa korostaa Laibachin säveltämän musiikin raskasotteinen käyttö. Huonoimmilla hetkillään elokuvan äänimaailma tuo mieleen hermostuneen tyypin, joka höpöttää välttääkseen tyhjän ilman.

Dramaturgia on latteahkoa. Ei ole nousuja ja laskuja, mutta tasaisesti tulee kaikenlaista hubaa. Monta syy- ja seuraussuhdetta meni minulta ohi, vaikka ei tämä mitään Joycea ole.

Iron Sky ei ole se yhden vitsin elokuva, jollaiseksi sitä olisi ensimmäisten ennakkotietojen perusteella aikanaan voinut pelätä. Se on kuitenkin ennen kaikkea sarja silmäniskuja. Onko se näkemisen arvoinen? Ehdottomasti – huumorintajuttomillekin osoituksena siitä, että  elokuvaa voi tehdä myös eri tavalla.

Pakko sanoa: on myös mielenkiintoista nähdä, pidetäänkö Iron Skyta maailmalla rasistisena. Laveasti puhuva afroamerikkalainen hahmo on korni ja stereotyyppinen – tavallaan kornimpi kuin muu elokuva ympärillä, sillä vaikka natseista tehdään pilaa, ovat he sentään natseja.

Nyt olen tarkastamassa tilannetta Friedrichstadtspalastilla varsinaisessa maailmanensi-iltanäytöksessä 1700 muun kanssa. Palaan asiaan.

Seuraa kirjoittajaa Twitterissä: @kallekinnunen

Kalle Kinnunen

Kirjoittaja on vapaa toimittaja ja Suomen Kuvalehden avustaja.

Keskustelu

Tämä ei oikein aukea: ”Laveasti puhuva afroamerikkalainen hahmo on korni ja stereotyyppinen – tavallaan kornimpi kuin muu elokuva ympärillä, sillä vaikka natseista tehdään pilaa, ovat he sentään natseja.”

Koetin sanoa, että on vähän kornia tehdä mustasta miehestä rodullinen karikatyyri (oma luentani siitä mitä näin), eikä sitä voi perustella ainakaan sillä että natseistakin tehdään pilaa, kun natsit ovat eri juttu kuin mustat. Rajatapaus, mutta meni oivaltavasta epäkorrektiudesta hitusen verran huonon mauttoman puolelle.

Antaa nörttien tehdä ja nauttia omista elokuvistaan, tavikset voivat katsoa vaikka kotikatua tai big brotheria.

Laatikon sisällä oman elämänsä napaa kaiveleva arvostelija helposti jättää huomioimatta sen, että elokuvaa ei ole tehty ihmisille, jotka sitä eivät ymmärrä. Elokuva on tehty fanien vuoksi, fanien avulla ja nimenomaan faneille. Ummikot yrittävät vertailla elokuvallisia piirteitä ja mollata kerrontaa tajuamatta ollenkaan, että he puhuvat aivan vääristä asioista.

”Laatikon sisällä oman elämänsä napaa kaiveleva arvostelija helposti jättää huomioimatta sen, että elokuvaa ei ole tehty ihmisille, jotka sitä eivät ymmärrä. Elokuva on tehty fanien vuoksi, fanien avulla ja nimenomaan faneille. Ummikot yrittävät vertailla elokuvallisia piirteitä ja mollata kerrontaa tajuamatta ollenkaan, että he puhuvat aivan vääristä asioista.”

Typerin viesti pitkään aikaan. Mahtaakohan olla trollausta? Onko sulla ideaa miten ”fanituoteita” sitten saa arvioida? Ja kyllä näin ison budjetin leffa on varmasti tarkoitettu muillekin kuin Star Wreck-nörteille.

Kalle teksti on ihan kiva, mutta jotenkin siinä tunnuttiin kiertelevän ja kaartelevan sitä että elokuva ei oikeasti tainnut avautua tai iskeä yhtään?

hitsi kun nää kritiikit olis kuultu ja ymmärretty ennen lopullista edittiä ?
menee hyvä leffa hukkaan

Mielestäni on ehkä väärin käyttää termiä faneille tehty elokuva. Sanotaanko, että kohderyhmälle on parempi. Koko kansaa viihdyttäviä elokuvia/sarjoja kun on pirun vaikea tehdä, siinä ei onnistu edes itse herra Spilperg enää nykyään, vai voiko joku väittää, että Terra Nova tuo esihistoriaan siirretty 90210 olisi jotenkin onnistunut kummallakaan osa-alueella, eli sci-fi ja ihmis suhde draama? Aika moinen epäonnistuminen molemmin puolin.

Kirjoitikos Kalle myös uuden Battlestar Galagtican arvion tv tv-maailmaan? Toivottavasti et, sillä se oli kutakuinkin räikein esimerkki siitä miksi ”maallikkoa” ei saisi päästää arvioimaan sci-fiä. Tuo vielä tänäkin päivänä eittämättä paras sci-fi sarja tuli haukutuksi ihan pystyyn.

Jokatapauksessa Iron Skystä olen lukenut todella positiivisia kommentteja juurikin siltä kohderyhmältä jolle elokuva on suunnattu. Itsellä on kyllä melko positiivinen fiilis, että tuo leffa taitaa olla vallan mainio, koska nimenomaan kuulun tuohon kohderyhmään. Pidin tosiaan myös Star Wreck elokuvasta/elokuvista.

Leemee: ”Kirjoitikos Kalle myös uuden Battlestar Galagtican arvion tv tv-maailmaan? Toivottavasti et, sillä se oli kutakuinkin räikein esimerkki siitä miksi ”maallikkoa” ei saisi päästää arvioimaan sci-fiä. Tuo vielä tänäkin päivänä eittämättä paras sci-fi sarja tuli haukutuksi ihan pystyyn.”

En ainakaan muista kirjoittaneeni siitä, saati haukkuneeni. TV-maailmaan kirjoittaa/on kirjoittanut aika moni muukin toimittaja, aiheesta riippumatta. Se täytyy lisätä, että etenkin ennen kutakuinkin kaikki ulkomaiset ja kotimaiset sarjat arvioitiin yhden ainoan kanavalta ennakkoon saadun jakson perusteella. Se ei ollut aina kovin hedelmällistä.

Maallikkoudesta sen verran, että ehkä sekään ei ole niin simppeli juttu, scifiä on tullut luettua, 1990-luvun alusta asti kävin kai kaikissa Helsingin ja Jyväskylän Finnconeissa ja Tähtivaeltajaa tuli luettua/tilattua noin vuodesta 1989 alkaen viime vuosikymmenen puoliväliin. Jokainen hyvästä scifistä pitävä ei välttämättä rakasta jokaista scifiparodiaa.

Keke: ”Kalle teksti on ihan kiva, mutta jotenkin siinä tunnuttiin kiertelevän ja kaartelevan sitä että elokuva ei oikeasti tainnut avautua tai iskeä yhtään?”

Iskikö, hyvä kysymys. Eihän tämä ole älykästä ja terävään koomiseen ajoitukseen tähtäävää nykyajan farssia tyyliin Zoolander, Uutisankkuri: Ron Burgundyn tarina, Borat, Klovn, Katastrofikytät ja mitä näitä nyt on, vaan pöhköily, jossa oivaltavaa ja tarkasti ajoitettua huumoria tärkeämpää on konsepti, että natseja tulee kuusta ja avaruudessa on esimerkiksi Volkswagen. Mutta eivät tekijätkään ole maailman etevimpiä koomikoita, vaan suomalaisia naapurinsällejä.

Juu, nauroin muutamia kertoja ja viihdyin paikallani oikein hyvin elokuvan keston ajan. Samaan hengenvetoon: on vaikea sanoa, olisinko viihtynyt, jos kyseessä olisi vaikka espanjalainen tuotanto – tässä tapauksessa on hankala erottaa odotusarvoihin ja erilaiseen suomalaisuuteen perustuvaa vetoa omasta kokemuksesta. Kuten sanottu, en ole kohderyhmää: suurin osa huumorista ei purrut.

”The high concept behind sci-fi comedy Iron Sky is an immediate winner, and the trailer has already built an instant following via a viral marketing campaign, but sadly, the final product is much more amusing in theory than in execution. Made by the Finnish filmmakers behind the oft-downloaded Star Wreck spoof series, pic can at least count on support from its small army of fan investors, but otherwise, poor word of mouth may sabotage its plans for world domination.” ”Ultimately, Iron Sky is neither good enough to rep a proper breakout hit nor bad enough that it might attain cult status; it’s just kind of lame, the worst of all possible worlds.”

http://www.variety.com/review/VE1117947071/

Olen seurannut tuotantoa alustalähtien, ja vieläpä erittäin suurella kiinnostuksella. Tampereen pojat ovat tehneet erittäin suuren työn nostaessaan suomalaisen scifi elokuvan profiilia. Erityisesti positiivista on että leffaa on heti lähdetty tekemään myös suomen ulkopuolisia markkinoita varten. Mielestäni suomen elokuvateollisuus (jos sitä sellaiseksi voidaan sanoa) on aivan liian sisäänpäinlämpiävää. Jos katsojaa haittaa että elokuvassa ei puhuta suomea, niin so what, menköön katsomaan jotain muuta leffaa.

Kuitenkin, komedian valitseminen elokuvan lajityypiksi oli mielestäni jo alustapitäen todella suuri riski. Onhan komedia elokuvan lajeista kaikkein vaikeimpia, missä epäonnistuminen on todella helppoa. Jos leffa ei naurata se ei ole hyvä komedia. Se on niin yksinkertaista. Isolla rahalla ja huippukoomikoilla tähditettyjä latteita komedioita on tehty lukemattomia. Planet 51 tulee ensimmäisenä mieleen, leffassa olisivat naurattaneet vain ne traileriin valitut vitsit jos niitä en olisi ennen kerinnyt näkemään.

”There’s a funny premise behind Finnish director Timo Vuorensola’s Nazis-in-space caper Iron Sky, and a confident grasp of sci-fi B-movie lore, with leather trench-coated Third Reich descendants ably subbing for the usual alien threat. There are also far sturdier production values than are generally assembled for this kind of Euro-lark. It’s just too bad the film runs out of comic juice long before its climactic nuclear showdown.” ”The nagging thought keeps arising that this is a comedy made by people with a feeble sense of humor.”

http://www.hollywoodreporter.com/review/iron-sky-berlin-film-review-289733

Scifiparodiat harvoin onnsituvat, sorry boys nytkin menee pieleen alkuideasta huolimatta.
Kuujaksot toimii paremmin, loppu ei stoorina skulaa lainkaan. Kuusi vuottako Skyta puisattiin? Vaikuttaa jenkki-indilta, joka on tehty collegessa.

”Laatikon sisällä oman elämänsä napaa kaiveleva arvostelija helposti jättää huomioimatta sen, että elokuvaa ei ole tehty ihmisille, jotka sitä eivät ymmärrä. Elokuva on tehty fanien vuoksi, fanien avulla ja nimenomaan faneille. Ummikot yrittävät vertailla elokuvallisia piirteitä ja mollata kerrontaa tajuamatta ollenkaan, että he puhuvat aivan vääristä asioista.”

Ottamatta kantaa siihen, voiko elokuvan sisältöä analysoida kuulumatta sen välittömään, jo ennen itse elokuvan valmistumista muodostuneeseen fanikuntaan, pitää muistaa että faneja on rajallinen määrä. Elokuva on viihteen/taiteen muoto joka elää ja kuolee yleisöpotentiaalinsa mukaan. Ei tässä arvostella fanien makua vaan mietitään, onko elokuvalla annettavaa muillekin. Jos ei ole, ollaan vaikeuksissa. Jos on, vain taivas on rajana.

Joissakin kommenteissa haiskahtaa ehdoton joko/tai -meininki. Joko Iron Sky on loistava tieteiskomedia tai täysi kalkkuna, mutta ei mitään siltä väliltä. Minusta Kinnusen näkemys vaikuttaa ihan realistiselta. Resurssit, tuotatotapa ja tekijöiden taustat eivät ole luoneet elokuvalle parhaita mahdollisia lähtökohtia, mutta jos Energian porukat ovat saaneet aikaa näyttävän ja riittävän hauskan viihdepaketin – ja joka on ihan oikeasti Kohtalon kirjaa parempi – niin valmista tuotetta voi pitää heikkouksistaan huolimatta kunnioitettavana työvoittona.

Juu, ennenkuin joku ehtii kuitata, niin nämä tyypyt tekivätkin siis Star Wreckia eikä Kohtalon kirjaa. Mun paha.

Kiinnostavaa nähdä, kuinka pitkälle kuriositeettiarvo riittää suomalaisessa levityksessä. Riippuu varmasti siitä, kuinka kyllästyneitä ihmiset ovat kuulemaan elokuvasta sen tullessa viimein ensi-iltaan huhtikuussa.

Minusta on vain erittäin tyypillistä kateutta alkaa teilaamaan suomalaista elokuvaa, joka kerrankin räväyttää kunnolla ja pääsee välittömästi kansainväliseksi menestykseksi.
Sehän ei kerta kaikkiaan sovi näille kotimaisille apurahataiteilijoille ja -kriitikoille, jotka kannattaa haavistoa ja stalinia.

Kuulosta aika kliseiseltä, valkoinen nainen ihastuu mustaan mieheen, sitä ovat jenkkien huttusarjat ja -elokuvat täynnä, mutta pitäähän se poliittinen korrektius lykätä nykyään joka rakoon.

Näitä luetaan juuri nyt