Berliinin elokuvajuhlat 2011: Scorsesen Taksikuski loisti lumoavana 4K-digikopiona

Olen ollut aika skeptinen elokuvien digitaalisen esittämisen suhteen. Ongelma ei ole tietenkään itse digitaalisuudessa vaan siinä, että nykyisen sukupolven projektoreissa – 2K-tekniikassa – ei riitä erottelukyky. Mutta joskus hamassa tulevaisuudessa yleistyvä 4K ei enää häviä filmille.

Filmi on muovia. Perinteisessä elokuvaprojektorissa filmikelaa on kuljetettu projektorissa, joka näyttää kuvia 24 kertaa sekunnissa. Ne heijastuvat lampun valaisemina valkokankaalle. Tarkkuutta on vaikea määritellä numeroin, koska formaatti on analoginen. Rolls-Roycen moottorien suorituskyvyn tapaan kuvanlaadun voidaan todeta olen riittävä.

Sata vuotta vanha teknologia on nyt vaihtumassa. Tulevaisuus on digielokuvan, johon Finnkinokin kiivaasti siirtyy. Kuvat heijastetaan kovalevyltä, 24 tai 48 kertaa sekunnissa. 2K tarkoittaa formaattia, jossa valkokankaalle heijastettavssa kuvassa on noin 2,2 miljoonaa pikseliä. 4K:ssa pikseleitä on yli 8,8 miljoonaa. Formaattien ero ei ole sen ihmeellisempi – kuva on neljä kertaa parempi.

2K:ssa virheet näkee helposti: pikselit ovat isoja, Tennispalatsi ykkösen kaltaisen jättikangassalin eturiveillä elokuvakokemuksen täysin pilaavia. Pienemmissä saleissa tai isojen salien takaa virheitä ei huomaa, ellei ole harjaantunut.

4K on vasta tulossa – milloin, kukaan ei tiedä. On kuitenkin ilmiselvää, että nyt hankittavat 2K-projektorit vaihdetaan ennen pitkää kehittyneempiin, edellä mainituista syistä.

Näin eilen Berliinin elokuvajuhlien henkilökohtaisena huipennuksena Taksikuskin restauroidun version 4K-digiesityksenä. Martin Scorsesen mestariteos tuntui näin Perussuomalaisten kannatuksen noustessa taas hyvin ajankohtaiselta ja sitä paitsi näytti aivan käsittämättömän hyvältä. En tiedä, olisiko se edes voinut filmiprojektiona näyttää näin kauniilta – tarkalta ja väreiltään oikealta.

Aiemmin olen nähnyt KAVA:n Kino Tuliossa 4K-muodossa Tohtori Outolemmen. (Tuliossa on siis Suomen toistaiseksi ainoa 4K-projektori.) Se oli virheettömän oloinen, mutta vaikea tapaus 4K-arvioitavaksi, sillä alkuperäismateriaalit olivat melko rakeisia ja elokuva mustavalkoinen.

Nyt Taksikuskin jälkeen olen valmis antamaan luottamukseni 4K:lle. Se on yhtä hyvää ellei parempaa kuin filmi. Tämä ei ole vähän sanottu.

Juu, tiedän, että tämäkin kopio on tehty filmiltä, filminegatiivista – vuonna 1976 valmistunut elokuva on totta kai kuvattu alun perin 35-milliselle filmille, mille muullekaan.

Mutta kuten sanottu, en ole nähnyt näin hyvää filmikopiota ehkä koskaan. Eikä tässä projektiossa ollut mitään filmiltä digille siirretyn kuvan ongelmia. 4K toistaa filmiemulsiolle ominaiset pienet, luonnolliset virheet uskollisesti, niitä korostamatta; 2K-siirto saa filmin virheet helposti näyttämään oudoilta ja vieraannuttavilta, koska pehmeys ja liian harvat pikselit eivät sovi yhteen.

4K on tulevaisuus.