Kalle Kinnusen elokuvablogi.

Berliinin elokuvajuhlat 2011: mielenkiintoisia projekteja tekeillä

Kalle Kinnunen
Blogit Kuvien takaa 23.2.2011 08:46

Kun leffafestareilla on tylsiä hetkiä, voi tutkia elokuvatuottajien kehitteillä olevia hankkeita. Berliinin European Film Market on tärkeä elokuvien kauppapaikka. Yleensähän vähänkään nimekkäämpien tekijöiden elokuvat myydään eri puolille maailmaa jo tekovaiheessa.

Tässä ulkomaisia nimikkeitä, kotimaisista toiste.

Vaclav Havel on ohjannut elokuvan. Leaving on draama virkamiehestä, joka menettää työpaikkansa. Levityksestä ei ole vielä tietoa.

Atacama’s 33 on elokuva juuri heistä, chileläisistä kaivosraukoista. Ja se on jo valmis! Mitä ihmettä? No, kyseessä on tökerön oloinen halpis (traileri ei vakuuta) – tuskinpa rantautuu tänne, vaikka EFM:ssä aika isosti esillä olikin.

Julie Delpyn uusi oma ohjaus Kaksi päivää New Yorkissa on valmis syksyllä 2011. Epäonnistuneen Kreivittären jälkeen Delpy siis palaa alueelle, jonka näytti jo osaavansa – hyvä.

Torrente 4 on kolmiulotteinen ja kertoo päähenkilön yrityksistä paeta vankilasta.

Wong Kar-wai kuvaa paraikaa The Grandmastersia. Sen luvataan olevan ehta toimintaelokuva. Pääosissa ovat Tony Leung ja Zhang Ziyi. Taistelukoreografioista vastaa Yuen Woo-ping, alansa ykkösnimi.

Mojonsa aikaa sitten menettänyt kauhumaestro Dario Argento ryhtyy kuvaamaan 3D-Draculaa toukokuussa. Odotukset eivät ole korkealla.

Roman Polanskin seuraava elokuva God of Carnage ei nimestään huolimatta ole veripalttua, vaan Yasmina Rezan näytelmään perustuva draama. Ilmeisesti aika syvissä vesissä mennään – ainakin näytelmän Wikipediaan siteerattujen arvostelujen perusteella.

Madonnan toinen ohjaus (ensimmäinen oli Filth and Wisdom) on nimeltään W.E. ja se on jo purkissa. Edward VIII:n ja Wallis Simpsonin romanssia käsittelevä draama saa takuulla lisäpotkua siitä, että menestyksekäs Kuninkaan puhe sivuaa samoja asioita sopivan kaukaa: yleisö ei ole kyllästynyt, vaan todennäköisemmin entistä kiinnostuneempi tästä hoviskandaalista.

Alejandro Aja tekee uusintaversion Maniac – nukkemurhaajasta, joka kauhistutti 1980-luvun videoväkivaltahysterian aikaan Suomessakin. William Lustigin alkuperäiselokuvaa on vaikea kuvitella remakelle otolliseksi – se on aika juoneton Taksikuskin maailmassa liikkuva psykopaattivariantti ja toimii Joe Spinellin törkyisen karisman sekä New Yorkin 42nd Streetin ällöttävän miljöön varassa – mutta Piranha 3D:n jälkeen Ajan seuraavaa odottaa taas mielenkiinnolla.

Tämä varmasti kiinnostaa monia: The Expendables 2:n oikeuksia myydään jo. Ainakin Stallone ja Statham jatkavat. Olisipa ohjaajana vaan joku vähän freesimpi action-osaaja kuin Sly.

Kalle Kinnunen

Kirjoittaja on vapaa toimittaja ja Suomen Kuvalehden avustaja.

Keskustelu

Kiitos tiedoista, Kalle Kinnunen! Ainakin Vaclav Havelin filmi on ehdottomasti nähtävä.

Sen sijaan God of Garnage on alkuperäiseltä nimeltä Le Dieu du Carnage. Sitä on esitetty Suomessa sekä Helsingissä että Tampereella. Kolmantena teatterina Suomessa se nähdään huhtikuussa Kokkolassa Teatteri Iltatähdessä. Kokkola saa ainoana suomalaisteatterina esittää filmin lokalisoituna (amerikkalais- ja engl.versiot on lokalisoitu, Hgin ja Treen esitykset sijoittuvat alkuperäistekstin mukaisina Ranskaan).

Satun tietämään, kun olen näytelmässä mukana. Siis ehdottoman jäävi.

Vihan jumalan ideana on perhepalaveri, johon kaksi pariskuntaa kokoontuu, kun toisen lapsi on lyönyt toista leikkipuistossa. Sivistynyt selvittely taantuu riitelyksi ja primitiivireaktioiksi, muistuttaen lasten hiekkalaatikkonahinointia tai pahimmillaan kivikauden puolieläinten örinää.

Eli siis ihan sitä samaa kuin täällä blogissakin!

Antaa floodaa vaan. Kyllä rakkaus elokuvaa kohtaan yhdistää monenlaisia hörhöjä.

Rakkaus yhdistää, mutta katkera kitinä jokaisen blogikirjoituksen alla herättää lähinnä säälinsekaista myötähäpeää. Hannua taitaa harmittaa useampi kokemansa rökäletappio Kinnusen puolelta.

Kerroin vain, kun se ei blogista ihan selkeästi ilmennyt, että kyllä tuo Rezan näytelmä, josta Polanski elokuvaversiota tekee Jodie Fosterin, Kate Winsletin, John C. Reillyn ja Christoph ”Basterds” Waltz kanssa, on teatteria seuraaville ihan tuttu. Sitä on esitetty jo vuodesta 2008 Helsingissä, Tampereella ja kohta Kokkolassa.

Mielestäni on ihan oikein käyttää Polanskin elokuvasta englanninkielistä nimeä, sillä nimellä kun leffa tehdään. Toki kun nyt katson niin nimeksi on muuttunut pelkkä Carnage. No, The Ghostistakin tuli The Ghost Writer.

Mutta onhan se aina hienoa kertoa tuntevansa alkuperäisen teatteriversion, ”olen lukenut kirjan” on jo niin klisee..

Tai miten olis tämä, atp? ”En ole nähnyt Taulukauppiaita, mutta…”

Journalistin on hyvä tuntea taustat, eikö niin?

Mutta en usko, että Kinnunen kaipaa kaltaisianne apologeettoja.
Mitä jos vain sopisimme yhdessä, että miettisitte viikonloputn jotain asiallista, informatiivista tai edes kiinnostavaa sanottavaa mielellään luettavaksi nokkelasti muotoiltuna.

Jotain sellaista, jonka takana ehkä rohkeimmissa unelmissanne uskaltautuisitte seistä omissa nimissänne ilman itseenne kohdistuvaa myötähäpeän tunnetta?

Nimimerkin käyttö on sallittua ja oikeutettua. Kaikilla, jotka sitä käyttävät on varmaan hyvät syynsä. Mutta mikä on pahinta, mikä voi tapahtua? Kinnunen rikkoo kännykkäsi? Hei, NokiaMikroMikko tekee uusia!

No, jos rehellisiä ollaan niin en ole nähnyt Napapiirin sankareitakaan. Kyllä tuollaisia televisioesitykseen jaksaa odottaa, Taulukauppiaat lupaan katsoa.

No joo, ehkä vähän ilkeästi sanoin, mutta sen leffan nimi piti olla tosiaankin God of Carnage.

Nimimerkillä kirjoitan koska tämä on internet ja olen siihen blogeissa jne tottunut. Ehkä tämä on vähän hienostuneempi paikka, yleensä omilla nimillä kommentoijat haluavat mainostaa omia blogejaan, hehe.

Ja olen vain kurja Suuren Taistelun sivustakatsoja, en ole kenenkään puolella.

Busterin kyky sietää kritiikkiä on fenomenaalinen.

Kiitos kannatuksesta, nimim. No mitäs tässä!

Omastakin mielestäni kestän hyvin kritiikkiä ja pyrin aina mahdollisuuksien mukaan siihen vastaamaan ja näkökantoja tarkentamaan, jos ne eivät ole käyneet selväksi.

Itse en kannata sitä tyyliä, että kun kritiikkiä esitetään, se väistetään, ei vastata asiaan, vaan poimitaan jotain epäoleellista kommentoitavaksi.

Minusta on kiva keskustella, ja sehän oli toki Vihan jumala -teatterikappaleen esiin otossa yksi pointti, jonka yritin vääntää rautalangasta: täälläkin leikitään kuin hiekkalaatikolla tai leikkikentällä, ei aina niin aikuismaisesti.

Mutta minä nahistelen mielelläni hiekkalaatikolla: tänne se lelu, they’re playing our song!

Olen sivistymätön elokuvien ystävä, joka nauttii siitä että voi lukea oman mukavuusalueensa ulkopuolisista asioista, esimerkiksi juuri tällaisten blogien kautta kuin tämä Kinnusen kinopalsta. Yleensä oman maittavan lisänsä soppaan tuovat asiantuntevat/kiinnostuneet kommentoijat. Tässä kohtaa alkaa kuitenkin tuntua siltä että vitsi vanheni jo viime blogijulkaisussa. Mitä jos keskustelisitte kiistanne vaikka ihan kasvokkain, pikkumaisuuksiin meneminen, kun sen vie liian pitkälle, saa helposti naurettavia mittasuhteita.