Kalle Kinnusen elokuvablogi.

Berliinin elokuvajuhlat 2011: festivaaleista aneemisin

Kalle Kinnunen
Blogit Kuvien takaa 16.2.2011 15:09

Olen viettänyt Berliinissä jo viikon ja nähnyt parikymmentä elokuvaa. Bloggaaminen on silti jäänyt. Ei ole oikein mitään kerrottavaa. Kunpa olisi.

Kaikki Berlinaleen elokuvia katsomaan tulleet – niin toimittajat kuin siviilitkin – toistavat samaa: eipä olisi kannattanut. Festivaalipomo Dieter Kosslickin nimi alkaa olla kirosana niille, jotka maksavat itse matkansa.

Festivaalin kilpasarjassakaan ei ole montaa elokuvaa, jotka olisivat allekirjoittanutta houkutelleet. Kun katsoo Screen-lehden kriitikkopisteytystaulukkoa, voi päätellä näitä kilpaelokuvia johdonmukaisesti katsomassa käyneiden hoippuvan jo romahduksen partaalla.

Vasta eilen esitetyistä elokuvista kaksi sai hyvät arvosanat (Bela Tarrin viimeiseksi jäävä The Turin Horse ja Asghar Farhadin toinen ohjaus Nader and Simin, a Separation; ensinmainittu on unkarilaisen minimalistin kaksi- ja puolituntinen, 30 otoksesta koostuva mustavalkoinen ahdistuselokuva ja jälkimmäinen väkevää iranilaista draamaa, kertovat alan lehdet – itse en niitä vielä nähnyt).

”Tästä eteenpäin tapan aikaa muuten kuin Potsdamer Platzilla (= festareilla). En mene katsomaan enää yhtään keskinkertaista eurotaidepannukakkua. En mene katsomaan enää yhtään elokuvaa, ellei joku ole vannonut, että se on katsomisen arvoinen”, manasi portugalilaiskollegani, joka ei ollut onnistunut näkemään mitään tolkullista viiden päivän aikana ja jonka paluulento on vasta sunnuntaina.

Jos festivaalin taso jatkuu tällaisena, Kultaista karhua voi tuskin pitää kansainvälisesti sen kummallisempana kunnianosoituksena kuin Anjalankosken elokuvapalkintoa.

Kolme-neljä hyvää elokuvaa olen sentään nähnyt. Paras on ollut Tropa de Elite 2 eli Elite Squad 2 – The Enemy Within. Kolmen vuoden takaisen karhuvoittajan jatko-osa on samoja korruption ja yhteiskunnallisen eriarvoisuuden teemoja laajentava rinnakkaisteos, joka potkii kovempaa kuin edeltäjänsä. Vastaanotto on ollut kiittävä lukuunottamatta Varietyn naurettavaa arvostelua, jossa teoksen kyynisyyttä taivasteltiin. Minkälaiset vellihousut elokuvia sielläkin arvostelevat?

Elite Squad kakkosta ei näytetty kilpasarjassa, vaan vähempiarvoisessa Panorama-esityssarjassa. No, olisihan se karmeaa, jos kilpailun olisi voittanut jatko-osa.

Kalle Kinnunen

Kirjoittaja on vapaa toimittaja ja Suomen Kuvalehden avustaja.

Keskustelu

Huh. Itse katsastin ohjelman läpi hiukan epäuskoisena muutama viikko sitten ja ihmettelin kuinka aneemiselta ohjelma vaikutti. Toivottavasti Tarr ei petä. Odotukset ovat korkealla varsinkin Satantangon jälkeen.

Itse näin festareilla ensimmäisen tyylipuhtaan venäläiselokuvan vuosiin (innocent saturday), tyylikkään ja järkevästi 3d:tä käyttäneen dokkarin (cave of forgotten dreams) sekä selkeästi useaa amerikkalaista indietä omaperäisemmän elokuvan (the future).

Tropa de Elite 2:n erityinen huomioiminen kertoo karua kieltä paitsi festivaalin tasosta myös sen vaikutuksesta katsojiin. Laadukkaamman ohjelmiston joukossa kyseinen elokuva ei olisi erottunut mitenkään naivin kyynisyytensä avulla (joka kuitenkin purkautuu konventionaaliseksi toiminnaksi ja mukafilosofisiksi pohdinnoiksi järjestelmästä). Toisaalta missä ovat maininnat mainioista Doelin enkelistä ja Nukkuvasta tytöstä? Mielenkiintoista elokuvaa oli tietenkin myös tarjolla Bergmanin retrospektiivissä… jos sinne kukaan tajusi vilkaista.

Näitä luetaan juuri nyt