Berliinin elokuvafestivaalien suomalaisista: tästä on kriisi kaukana

Profiilikuva
Blogit Kuvien takaa
Kalle Kinnunen on vapaa toimittaja ja Suomen Kuvalehden avustaja.
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Minkään elokuvajuhlien aikana ei kansainvälisissä alan bisneslehdissä ole ollut niin montaa suomalaistuotantoihin ja -tekijöihin liittyvää juttua kuin tämän vuoden Berlinalessa.

Jutut liittyvät sunnuntaina päättyneiden festarien alkupäivien European Film Market-oheistapahtumaan, eli elokuvien kansainvälisiin rahoitus- ja kauppakuvioihin. Festivaalien marketeissa tehdään diilejä etukäteen ja etsitään osatuottajia eli ulkomaista rahaa.

Tässä lyhyesti Varietysta, Screenista ja The Hollywood Reporterista (THR) koottuja paloja – siis yksittäisiä asioita, jotka on katsottu kansainvälisen huomion arvoisiksi.

Pihla Viitala kertoi THR:n haastattelussa tekevänsä lähikuukausina elokuvat Briteissä ja Kreikassa, sekä yhden Suomessa. Pahan perheen naispääosan esittävä Viitala oli valittu Berlinalessa uusia eurooppalaiskasvoja esittelevään Shooting Stars-ohjelmaan.

Postia pappi Jaakobille myytiin Yhdysvaltoihin, ja se saa ensi kesänä pienen teatterilevityksen. Ostajafirma Olive Films on tosin niin snadi, etten ollut koskaan aiemmin kuullut siitä.

Natsiscifikomedia Iron Skyn (ainakin) viiden miljoonan euron rahoitus on pitkällä ja kuvaukset alkavat kesällä, Screen ja THR kertoivat. Vähän myöhässä ne tosin ovat jo (viime Cannesissa ja vielä syksyllä tekijät kertoivat kameran käyvän alkuvuodesta 2010), mutta se nyt on tähän maailmanaikaan aivan normaalia.

Samuli Valkaman esikoisohjaus Love and Other Troubles (tuottajana Bronson Club) oli eurooppalaisen yhteisrahoitussysteemi Coproduction Marketin eniten palavereita houkutelleiden nimikkeiden joukossa, kirjoitti Variety.

Aki KaurismäenLe Havresta kirjoitettiin myös (ja kyseltiin myös allekirjoittaneelta, mutta mitäpä enempää siitä tietäisin). Ilta-Sanomissahan hankkeen budjetista yritettiin tehdä jonkinlaista puheenaihetta – älytöntä, totta kai Ranskassa kuvaaminen maksaa, ja toisaalta Kaurismäellä on maailmalla potentiaalisesti monien miljoonien yleisö.

Mannerheimin uudet rahoituskuviot noteerattiin kansainvälisissä ammattilehdissäkin, vaikka leffaan ei luonnollisesti vielä mitenkään merkittävää kiinnostusta ole maailman elokuvamediassa ilmaistu.

Suurin kaikista oli tietenkin Renny HarlininGeorgia, josta näytettiin eri maiden levittäjäehdokkaille vartin pala marketissa (en nähnyt). ”Tämä on elokuva, jonka olen aina halunnut tehdä”, Renny kertoi Screen-lehdessä. Tuotantohan on amerikkalais-georgialainen, eli siinä ei ole suomalaisrahaa.

Varmasti jotain puuttuukin. Mutta jo tällä saldolla on vaikea puhua suomalaisen elokuvan kriisistä.