Ben Affleckin CIA-jännäri Argo: tasapainoinen vai propagandistinen näkemys Iranista?
Viihteellisestä Argosta odotetaan Oscar-menestystä. Ohjaaja-tähti Ben Affleck on sanonut pyrkineensä objektiivisuuteen, mitä tulee elokuvan Iran-kuvaan. Siltä Argo melkein tuntuukin, kun elokuvan alun historiakatsauksessa ei väitetä, että kansalla olisi mennyt hyvin shaahin aikaan. Eräitä CIA:n tekojakin kritisoidaan. Mutta Mark Cousins, mies Yle Teemalla pyörivän Elokuvan historia -sarjan takana on vankasti eri mieltä.
Cousins on myös iranilaisen elokuvan asiantuntija ja käynyt maassa useita kertoja. Hän sanoo Argon olleen mukaansatempaava ja liikuttava – sekä silti ihan väärässä.
Bella Caledonia -blogissa hän kirjoittaa, kuinka Argo jatkaa pitkää iranilaisten demonisoimisen perinnettä.
”After I saw it, I did a series of tweets about the stereotyping of Iran in the film. Some people agreed with my comments but many tweeted back to tell me that the film is a thriller, about hostages and, so, it had to tell its story as a thriller, from the victims’ point of view and, since the Iranians were a threat, Argo had to be presented as such. To say this was (a) to misunderstand my point about a history of stereotyped representation and (b) to accept entirely Hollywood’s thought process in deciding to return, again, to a moment in history where Iran was the aggressor”, Cousins kirjoittaa.
(Cousinsia voi seurata Twitterissä: @markcousinsfilm)
Elokuvatutkija myöntää, että Affleck on yrittänyt olla tasapuolinen – mutta Affleck valitsee hänestä silti väärät keinot, ja lopputulos on Iranin kansan turvallisuuden vaarantavaa propagandaa.
Iran on Argossa pelottava paikka: tunnelma on luotu alati kiperäksi jännitysmusiikilla ja heiluvalla kameralla.
Cousinsin mukaan Argo on elokuva Amerikan Iran-pelosta.
Onko se? Kyllä, se on sitäkin.
”I don’t know if Ben Affleck has been to Iran but, judging by his film, I suspect not. Argo presents a country which is, psychologically, a galaxy far, far away. That’s its problem, that’s why it’s damaging”, Cousins summaa.
Iran on elokuvassa pelon valtakunta, kaukaista toiseutta: niin sujuva elokuva kuin Argo onkin, se tukee mielipidettä siitä, että Teherania voisi vaikka vähän pommittaa. Eikä se ainakaan Argon Oscar-mahdollisuuksia vähennä.
Keskustelu
Mustapäiset partajiekkerit nousivat valtaan osaltaan suuttuneina USA:n ylivallalle ja kulttuurin ymmärtämättömyydelle. Pappien touhut mitätöitysivät itsestään ja kansa lauhtuisi ja tykkäisi Usasta, kun suurvalta antaisi kaupan olla vapaata ja yrittäisi solmia diplomaattisuhteet. Usa tahallaan ärsyttää ja kiihottaa kiilusilmiä, joiden kunnia ei anna periksi lientyä. Itämaiseeen retoriikkaan kuuluu sanoilla suurentelu ja ties mikä hulluus pääsee vielä valloilleen, jos juuttaanpoika hyökkää sinne ja Usa myötäilee. Ahtisaari sinnekin hommiin hiertämään sopua.
Iran on aina ollut arvokas ystävä länsimaille. Yhä arvokkaammaksi ystävyys kehittyy kun Iran viimein, piinallisen odotuksen jälkeen, saa ydinaseensa valmiiksi.
Hollywood on hyvin usein sortunut vierasmaalaisten ja toisten kansakuntien demonisointiin jännitys- ja toimintaelokuvissaan. 80-luvun rambot ja deltaforcet tiedetään, ja kuluvilla vuosikymmenillä huomiota ovat herättäneet Taken ja Expendables -sarjat. Vaikuttaisi kuitenkin siltä, että näiden rymyviihde-elokuvien kohdalla tämä ei herätä enää sen kummemmin huomiota. Näitä kun ei pidetä niin vakavastiotettavina yhteiskunnallisina kertomuksina muutenkaan. Mutta koska Argo on myyty tositapahtumiin perustuvana poliittisena tarinana, iranilaisten epäsensitiivinen kuvaus nostattaa kysymyksiä.
Tällaisessa ajattelutavassa piilee kuitenkin vaara. Toimintaelokuvia pidetään aivottomana viihteenä, joita katsoessa ei ole tarkoituskaan miettiä mitään syvällistä. Ja jos katsoja samaistuu elokuvan sankareihin, hän saattaa omaksua samalla leffan kuvaaman hyvä/paha-asetelman sellaisenaan ilman omaa analysointia. Näin ollen viihteellisen toimintaelokuvan viholliskuvaus voi olla haitallisempaa kuin edes jonkinlaista sensitiivisyyttä yrittävä vakava Oscar-tyrkky.
Aivoton viihde ei ole koskaan aivotonta viihdettä, sillä ei niitä aivoja voi laittaa oikeasti narikkaan, vaan ne toimivat aktiivisesti aina vaikka katsoisi mitä.
Tuleeko monille kenties yllätyksenä se kuinka Hollywood ja amerikkalainen viihdeteollisuus on ollut enemmän tai vähemmän aina kytköksissä USA:n ulkopolitiikkaan ja amerikkalaiseen itseymmärrykseen siitä millainen messiaaninen tehtävä USA:lla on oman evankeliuminsa levittämisessä ympäri maailman?
http://pelontorjunta.suntuubi.com/fi/Blogi/#hollywoodpropaganda
”Jonkinlaiset pelastustehtävän toteuttaminen on ympätty niin moniin filmeihin, että ihme olisi, jollei jotain tarttuisi katsojan sieluun. Erityisesti ihmiskuntaa uhkaavat erillaiset avaruusoliot, vampyyrit ja natsit, ja kiusaa on myös terroristeista ja sarjamurhaajista. Mutta ei hätää, villin lännen sankarin nykyaikainen versio tulee ja auttaa. Todellisuudessa tuo sankari itse oli intiaanien armoton lahtaaja, vastaavissa töissähän nykyfilmien Rambokin kunnostautuu. Jopa itse presidentti Reaganiin Rambo teki suuren vaikutuksen:
”Boy, i saw Rambo last night, now i know what to do next time”.
Kuten viihteelle yleensäkään ei Hollywoodin elokuvillekaan ole luonteenominaista erityinen älyllinen tai taiteellinen taso. ”