Ben Affleckin CIA-jännäri Argo: tasapainoinen vai propagandistinen näkemys Iranista?
Viihteellisestä Argosta odotetaan Oscar-menestystä. Ohjaaja-tähti Ben Affleck on sanonut pyrkineensä objektiivisuuteen, mitä tulee elokuvan Iran-kuvaan. Siltä Argo melkein tuntuukin, kun elokuvan alun historiakatsauksessa ei väitetä, että kansalla olisi mennyt hyvin shaahin aikaan. Eräitä CIA:n tekojakin kritisoidaan. Mutta Mark Cousins, mies Yle Teemalla pyörivän Elokuvan historia -sarjan takana on vankasti eri mieltä.
Cousins on myös iranilaisen elokuvan asiantuntija ja käynyt maassa useita kertoja. Hän sanoo Argon olleen mukaansatempaava ja liikuttava – sekä silti ihan väärässä.
Bella Caledonia -blogissa hän kirjoittaa, kuinka Argo jatkaa pitkää iranilaisten demonisoimisen perinnettä.
”After I saw it, I did a series of tweets about the stereotyping of Iran in the film. Some people agreed with my comments but many tweeted back to tell me that the film is a thriller, about hostages and, so, it had to tell its story as a thriller, from the victims’ point of view and, since the Iranians were a threat, Argo had to be presented as such. To say this was (a) to misunderstand my point about a history of stereotyped representation and (b) to accept entirely Hollywood’s thought process in deciding to return, again, to a moment in history where Iran was the aggressor”, Cousins kirjoittaa.
(Cousinsia voi seurata Twitterissä: @markcousinsfilm)
Elokuvatutkija myöntää, että Affleck on yrittänyt olla tasapuolinen – mutta Affleck valitsee hänestä silti väärät keinot, ja lopputulos on Iranin kansan turvallisuuden vaarantavaa propagandaa.
Iran on Argossa pelottava paikka: tunnelma on luotu alati kiperäksi jännitysmusiikilla ja heiluvalla kameralla.
Cousinsin mukaan Argo on elokuva Amerikan Iran-pelosta.
Onko se? Kyllä, se on sitäkin.
”I don’t know if Ben Affleck has been to Iran but, judging by his film, I suspect not. Argo presents a country which is, psychologically, a galaxy far, far away. That’s its problem, that’s why it’s damaging”, Cousins summaa.
Iran on elokuvassa pelon valtakunta, kaukaista toiseutta: niin sujuva elokuva kuin Argo onkin, se tukee mielipidettä siitä, että Teherania voisi vaikka vähän pommittaa. Eikä se ainakaan Argon Oscar-mahdollisuuksia vähennä.
