Kalle Kinnusen elokuvablogi.

Attack the Block, Lontoon slummin oma Rare Exports

Kalle Kinnunen
Blogit Kuvien takaa 9.12.2011 08:21

Loppuvuoden miellyttäviin yllättäjiin lukeutuu ensi-iltansa tänään saava Attack the Block, jossa Etelä-Lontoon asfalttiviidakkon yössä torjutaan pahansuopien avaruusolioiden invaasiota teinivoimin.

Jos Attack the Blockin laadukkuudesta pitää esittää todisteita, niin kelpaako tämä: arvostetun, puoliakateemisen Sight & Sound -lehden vuoden parhaat -listalla se pääsi melkein top kymppiin. Kahdeksan kriitikkoa nosti sen vuoden viiden parhaan elokuvan joukkoon. Siinä on toki brittien kotiinpäin vetämistä, mutta silti.

Attack the Blockin kirjoittanut ja esikoisenaan ohjannut Joe Cornish on myös yksi uuden Tintin käsikirjoittajista. Voimakkaimmin elokuvasta tuli kuitenkin mieleen humoristinen, mutta tumma kotimainen joulupukkifantasia Rare Exports, ja ainoastaan hyvällä tavalla. Kummassakin on kekseliäisyyttä ja energiaa, jolla peitotaan pienen budjetin haasteet. Myös vaikutteet ovat samanlaisia: 1980-luvun Hollywoodin railakkaammat teinielokuvat, kuten Arkajalat, Gremlins ja mitä näitä nyt on.

Kumpikin näistä elokuvista peittoaa viimekesäisen saman tyylin jättibudjetin uudelleenlämmittelyn Super 8, vaikka sen takana olivat JJ Abrams ja itse Steven Spielberg. Näissä on sydäntä, särmää ja alusta loppuun tiukka veto. (Super 8 oli vähän löysä.)

Miljöö ei tietenkään voisi olla erilaisempi: Attack the Blockissa ollaan tämän päivän slummissa, ja päähenkilöt ovat iästään huolimatta alussa roistoja, jotka ryöstävät jalankulkijoita ja etsivät tappelua. Arvoitusta on verenhimoisten olentojen taustan ohella siinä, pystyvätkö nuoret tyypit kasvamaan sen verran, että kykenevät suunnitelmalliseen yhteistyöhön ja sankaritekoihin. Rare Exportsin sympaattista pikkupoikaa vastaa nyt vähän sulkeutunut 15-vuotias kovanaama (joka mutkattomasti kiittää, kun eräs aikuishahmoista kertoo luulleensä häntä vanhemmaksi).

Attack the Block on koomisista elementeistä huolimatta myös vuoden jännittävimpiä elokuvia. Ei brittiläinen popcorn-avaruusinvaasioviihde ainakaan tästä parane.

Kalle Kinnunen

Kirjoittaja on vapaa toimittaja ja Suomen Kuvalehden avustaja.

Keskustelu

On täysin perusteetonta yrittää verrata Attack the Block:ia Rare Exports:iin.

Rare Exports:issa ei ole jäntevää ohjausta, käsikirjoitusta tai uskottavia roolihahmoja.

Epätoivoista verrata suomalaista teineille suunnattua halpaa, myötähäpeää synnyttävää, kömpelöä, ylipitkää ja keskeneräistä viihdekikkailua päämärätietoiseen, hallittuun, hiottuun ja näkemykselliseen elokuvaan.

Mielenkiintoinen, mutta substanssipuolella vähän kuivaksi jäävä purkaus, Arri.

Taitaa Arria hiukka nyt hävettää, kun vertailun kohde on Suomalainen. Vähäks hei noloa!

Ei Arri väärässä ole. Helanderin kannattaisi seuraavaan projektiinsa palkata dramaturgi ja näyttelijäohjaaja. Näin isot visiot pääsisivät kankaalle ilman Rare Exportsin lapsinäyttelijöiden aiheuttamaa myötähäpeää, ja toisen näytöksen puuttumisen aiheuttamaa hämmennystä.

Helanderille on ehdottomasti tilausta elokuvakentällä – mutta mies voisi tunnustaa, että kaikki osa-alueet eivät suju.

Saatan olla kyyninen, mutta Attack the block tuntui tosiaan korkeintaan 11-vuotiaille suunnatulta siirappiselta, lattealta ja vaivaannuttavalta hölmöilyhömpältä.

”Saatan olla kyyninen, mutta Attack the block tuntui tosiaan korkeintaan 11-vuotiaille suunnatulta siirappiselta, lattealta ja vaivaannuttavalta hölmöilyhömpältä.”

Se ei ole mitään näistä.

Sankari on viihde-elokuvaan mitä ristiriitaisin hahmo (John Boyegan roolityölle täysi kymppi), siirappia ei muutenkaan ole (lapsia jopa kuolee) ja yhteiskunnallinen elementti on ihan varteenotettava, eikä edes kliseinen luokka-asetelma. Toisin kuin Turun Sanomien arviossa vihjattiin, elokuva on (onneksi) aika kaukana samojen tuottajen Shaun of the Deadin ja Hot Fuzzin nörttihuumorista – nekin olivat toki viihdyttäviä, mutta nyt mukana on aitoa asennetta.