Kalle Kinnusen elokuvablogi.

Arvonlisäveron nosto olisi Suomen elokuvateatterien surma – sekä monen muunkin alan

Kalle Kinnunen
Blogit Kuvien takaa 5.6.2013 10:11

Valtiovarainministeriössä on kaavailtu siirtymistä yhteen arvonlisäverokantaan. Nyt esimerkiksi ruoan alv on 14 prosenttia ja lääkkeiden, joukkoliikenteen, lehtien tilausten, kirjojen sekä pääsylippujen alv-kanta on 10%. Nämä nostettaisiin kertahujauksella 22 prosenttiin. Kuinka käy kulttuurin – lehtien, kirjojen ja pääsylippuja myyvien tapahtumien?

Elokuvateattereille tilanne olisi kestämätön, kerrotaan kentältä.

Käsittelen ehdotuksesta nyt vain tuota yhtä, melko pientä sektoria tilanteessa, jossa pääsylippujen vero nousee 12 prosenttiyksikköä. Helsingin Sanomien (piilevästi kulttuurivihamielisessä) pääkirjoituksessa puitiin ruoan veron nostamisen ongelmallisuutta poliittisena ratkaisuna – kuluttajia harmittaisi – mutta kulttuurialoja yksinkertaisesti kuolisi tästä maasta pois.

Markkinajohtaja, kovaa tulosta tekevä Finnkino todennäköisesti jäisi. Muut yksityiset toimijat olisivat rajussa yli kymmenen prosentin hinnankorotuspaineessa todella pulassa.

Sadat elokuvateatterien työntekijät ympäri maata ja etenkin pienemmiltä paikkakunnilta jäisivät työttömiksi.

Maaseututeatterien katoamisen myötä kotimaisen elokuvan katsojaluvut laskisivat roimasti. Kotimaisia elokuvia tehtäisiin vähemmän.

Liikevaihdon supistuessa alan työntekijöitä levitysyhtiöistä jäisi työttömiksi.

Ohjelmistosta tulisi heikompi myös ulkomaisten elokuvien osalta. Levitykseen otettaisiin yhä vähemmän nimikkeitä. Jos kaikki riskit kasvaisivat lähtökohtaisesti tuon 12 prosenttia, ainakin tuon verran nimenomaan haastavampia elokuvia jäisi tuomatta Suomeen.

Sama koskisi ainakin urheilutapahtumia, musiikkitapahtumia sekä ehkä pahemmin jo nyt kuoleman kielissä olevaa kirjakauppa-alaa. Ravintola-alan työttömyys kasvaisi. Joukkoliikenne kallistuisi ratkaisevasti.

Sille on syynsä, että alv-kantoja on erilaisia. Lääkkeiden saannin ei soisi olevan ainakaan verotuksellisista syistä hankalaa köyhille: kovin sairas ei sitten maksa muitakaan veroja, eloton vielä vähemmän.

Syyt ovat myös vähemmän konkreettisia. Kulttuuri on ihmiselle tärkeää. Se pitää sielun vireessä. Ilman suomalaista ja suomenkielistä kulttuuria ei ole Suomea.

Luulisi sen nyt olevan veroammattilaisille selvää, että jos elinkeino tapetaan, sieltä ei kerry verojakaan. Koskee myös ihmisolentoa.

Totta kai asian voisi ratkaista tukemalla näitä tärkeitä aloja suoraan, jos alv-pommi tulee. Uskooko joku, että sellaisia tuki-ihmeitä tapahtuisi?

Seuraa kirjoittajaa Twitterissä: @kallekinnunen

Kalle Kinnunen

Kirjoittaja on vapaa toimittaja ja Suomen Kuvalehden avustaja.

Keskustelu

Tietysti jokaisen alan ammattilainen pitää omaa tonttiaan ainutkertaisena ja kovasti tarpeellisena ja verojen sun muitten epäreilujen toimian uhkaamana, mutta yhtä hyvin voidaan katsoa, että kaikki elämänalat ovat samanarvoisia ja saavat olla samalla viivalla myös verokohtelultaan. Ihmisten käytössä oleva rahamäärä säilyisi muutoksen jälkeen osapuilleen samana, nyt kulutuskohteet valittaisiin niitten todellisen haluttavuuden ja markkinahinnan pohjalta, ei valtion verotuksellisen erikoiskohtelun ohjaamana. Jos kaikkien tuotteitten ja palveluitten vero asetetaan samaksi, ostavat ihmiset vähemmän tai halvempaa ruokaa ja käyvät harkitummin elokuvissa ja teatterissa, mutta ostelevat sitten vastaavasti enemmän erilaisia vekottimia, joitten hinta vastaavasti laskee. Mitäs se valtiolle kuuluu määräillä, mikä on ihmiselle hyväksi ja mikä ei.

Vanhasella oli kiimavuodet jollloin Euroopan presidentti puolueen kannatus laski ja esim MTK siipi haki uutta puheenjohtajaa. Pelastukseksi keksittiin alvin lasku ruuassa joka oli mieluisaa MTK:lle. Tuon jälkeen hyppivät alvit ruuan ja ravintoloiden osalta. Lopputulos että se maksoi kuluttajille satoja miljoonia ruuan katteiden parantumisena kaupoissa ja kahvila-ravintoloissa. Aina kun alvia laskettiin tai nostetiin paranivat kaupan kateet. Politikoilla uhostaan huolimatta ei ollut mitään mahdollisuutta valvoa ettei kauppa vetänyt välistä

Mika-Do:n uusliberalistinen järkeily johtaisi maailmaan, jossa taloudellinen kannattavuus ja voiton tavoittelu olisi ylimmät ja ainoat arvot. Kärjistäen: jos sairaalla ei ole varaa ostaa kalliita lääkkeitä, niin kuolkoon pois. Oma vika. Elokuvateollisuuteen sovellettuna siis kaikenlainen ”postmoderni tekotaide” ja muu suurimpiin massoihin vetoamaton tavara saisi joutaakin saunan taakse, jos ei onnistu miellyttämään katsojien alinta yhteistä nimittäjää, ts. vetoamaan riittävän suureen kuluttajaryhmään. Kun elokuvateatterissa tarjotaan enää vain sitä yhtä ja samaa standardituubaa, niin toisenlaisia elämyksiä ja kokemuksia janoavat voivat korvata elokuvissa käynnin vaikka ostelemalla erilaisia ”vekottimia” (mitä sitten lienevätkään). Joo, kiitos ei.

On totta että elokuvateatterit kärsisivät alv-kantojen yhtenäistämisestä poikkeuksellisen paljon: sekä sisäänheittotuotteen (elokuva) että ainakin isommille toimijoille sen varsinaisen katteen luovan myynnin (limu, karkit ja popcornit) arvonlisävero nousisi huomattavasti. Vaikutukset kulttuurialaan kokonaisuutena ovat moninaisemmat: painetun kirjan ja sähkökirjan alv-kannat yhtenäistyisivät, samoin elokuvalipun ja dvd- tai blueray-levyn. Mainosrahoitteisesta ja julkisen palvelun toimintana esitettävästä sisällöstä ei arvonlisäveroa makseta muutenkaan.

Köyhien auttamiseen alemmat arvonlisäkannat lääkkeille ja varsinkin ruualle ovat kömpelö työkalu. Tilastokeskuksen kulutustilastojen mukaan keskituloisten kulutusmenoista ruokaan kuluu itse asiassa lähes yhtä suuri osuus kuin pienituloisimmalla viidenneksellä (16,3 vs. 18,2 % kun huomioidaan myös ulkona syöminen). Tehokkaampi tapa tukea köyhimpiä olisi nostaa perusturvaa ja alentaa pienmpien tulojen verotusta. Lääkkeiden kohdalla taas korkeampi alv olisi hyvin helppo kompensoida Kela-korvauksia nostamalla niin että kuluttajan maksama hinta pysyisi samana. Matkalippujen alvin nosto taas voidaan kompensoida lisäämällä kuntien valtionosuuksiin joukkoliikenteen tukemiseen korvamerkitty rahaerä. Jne.

Perusidea yhtenäisessä alv-kannassahan on että järjestelmä on mahdollisimman yksinkertainen ja läpinäkyvä. Poikkeukset pääsäännössä pitäisi perustella erittäin hyvin. Jos köyhiä ja kulttuuria voidaan tukea paremmin muilla keinoin, alv-kantojen venkslaaminen on turhan iso vasara.

Henkilökohtainen mielipiteeni on, että vaikka ruuan, lääkkeiden, majoituspalveluiden ym. ym. alemmasta alv-kannasta tulisi luopua nyt esitetyn mukaisesti, harkitsisin edelleen että kulttuurille alempaa alv-kantaa. Syynä on se, että kulttuurin tukeminen suoraan on hankalaa ja johtaa usein typeriin tuloksiin. Mielessä on esimerkiksi Arhinmäen varsin aiheellinen kritiikki kirjastoapurahojen jakamista kohtaan muutaman vuoden takaa. Eli vaikka alv-korotus elokuvalippuihin voitaisiin kompensoida vaikkapa Elokuvasäätiön rahoitusta nostamalla, pitäisin silti parempana että kulttuurituotteille ja -palveluille pidettäisiin alempi alv-kanta. Sen pitäisi kuitenkin olla kaikille yhtenäinen. Nythän esimerkiksi esiintyvien taiteilijoiden palkkioissa ja taideteosten ensimyynnissä alv on 0 (tai tarkemmin sanottuna ne ovat kokonaan alvittomia, eli myöskään taiteilijat eivät saa vähentää hankintoihinsa sisältyviä alveja) ja esimerkiksi e-kirjoissa, äänilevyissä, dvd:issä ym. 24 % kun sitten useimmissa kulttuurituotteissa ja palveluissa alv on 10 %.

Lisäksi kulttuurin alemman alv-kannan vaikutus valtion talouteen on varsin pieni. Työ- ja elinkeinoministeriön vuonna 2011 tekemän tutkimuksen mukaan kulttuuripalvelujen, kirjojen jne. alempien verokantojen muodossa annetun verotuen arvo oli yhteensä 390 miljoonaa, josta ylivoimaisesti suurin osa koostui sittemmin lakkautetusta sanomalehtien nollaverokannasta sekä tv-luvan alennetusta alv-kannasta, yht. n. 300 miljoonaa. Yhteensähän arvonlisäveron tuotto on n. 25 miljardia, eli jäljellä olevien kulttuurin alv-tukien taloudellinen merkitys on prosentin murto-osia alvin kokonaistuotosta.

Kulttuuria kannattaa ja pitää tukea, koska sillä on laajempia positiivisia vaikutuksia yhteiskuntaan kuin pelkästään kulttuuripalvelun tai -tuotteen ostaneen yksilön saama mielihyvä. Alempi alv-kanta on mielestäni parempi tapa tukemiseen kuin monimutkaiset apuraha- ym. järjestelmät. Henkilökohtaisesti ehdottaisinkin että muista alennetuista alv-kannoista luovuttaisiin, mutta kulttuurille jätettäisiin esim. 50 % huojennus yleiseen alviin ja tämä koskisi kaikkia kulttuuripalveluita ja -tuotteita (myös niitä, joilla tuota alv-tukea ei tällä hetkellä ole, kuten äänilevyt). Eli esimerkiksi yleinen alv 22 % ja kulttuuri-alv 11 %.

”Totta kai asian voisi ratkaista tukemalla näitä tärkeitä aloja suoraan, jos alv-pommi tulee. Uskooko joku, että sellaisia tuki-ihmeitä tapahtuisi?”

Koko ajatus siitä että kompensoidaan veronnoston aiheuttamia ongelmia sitten verovaroilla kustannetuilla avustuksilla on lähtökohdiltaan kauniisti sanottuna perverssi!

Juuso Koponen: ”Lisäksi kulttuurin alemman alv-kannan vaikutus valtion talouteen on varsin pieni. Työ- ja elinkeinoministeriön vuonna 2011 tekemän tutkimuksen mukaan kulttuuripalvelujen, kirjojen jne. alempien verokantojen muodossa annetun verotuen arvo oli yhteensä 390 miljoonaa, josta ylivoimaisesti suurin osa koostui sittemmin lakkautetusta sanomalehtien nollaverokannasta sekä tv-luvan alennetusta alv-kannasta, yht. n. 300 miljoonaa. Yhteensähän arvonlisäveron tuotto on n. 25 miljardia, eli jäljellä olevien kulttuurin alv-tukien taloudellinen merkitys on prosentin murto-osia alvin kokonaistuotosta.”

Erittäin oleellinen pointti. Kulttuuriala on pieni, sieltä ei säästetä suuria rahoja, mutta se voidaan helposti puristaa kuoliaaksi.

Hetkinen!

Mitä on tämä puhe ”kulttuurista” suomalaisten elokuvien yhteydessä?

Korkeintaan voidaan puhua jonkinlaisista viihdeteollisuuden tuotteista, nekin pääosin lottoavan tuulipukukansan pakolla rahoittamista.

”Kulttuuri” on sitten jotakin aivan muut…

Vaarin.

Viihde EI ole kulttuuria. Se on…. viihdetta. Siis sontaa.

Paitsi tietenkin… Ai niin, Suomessa voipi olla toisinniii..

Esimerkiksi viihede-maakari Pertti ”Spede” Pasanen huilii Hietanimen taiteilijakukkulalla, ja Kari Tapiotakin yritettiin sinne saada.

Niin, ja sitten meilla on viela tammoinenkin kasite kuin ”taidepaska”… Siita joskus toiste lisaa.

Vaarin.

Viihde EI ole kulttuuria. Se on…. viihdetta. Siis sontaa.

Paitsi tietenkin… Ai niin, Suomessa voipi olla toisinniii..

Esimerkiksi viihede-maakari Pertti ”Spede” Pasanen huilii Hietanimen taiteilijakukkulalla, ja Kari Tapiotakin yritettiin sinne saada.

Niin, ja sitten meilla on viela tammoinenkin kasite kuin ”taidepaska”… Siita joskus toiste lisaa.

Suomalainen elokuva on saanut aikaan yhden täysosuman: ”Pekka ja Pätkä neekereinä”. Minulla on se VHS-kopiona ja viehättää aina vaan. Elokuvan yhteiskunnallisesti koskettava teema oli vuosikymmeniä aikaansa edellä. Nykyään sitä voisi luonnehtia suvaitsevaisuuden korkeaksi veisuksi. Hyväntahtoisten neekereiden onnettomat kommellukset koettelevat kyynelkanavia, mutta seuraavassa hetkessä tunnelmat johtavat vapautuneeseen nauruun.

Rinnastaisin tämän teoksen Renoirin ”Karkailevaan korpraaliin”. Elokuvasta löytyy myös kaikuja John Fordin ”Etsijöistä” ja Coppolan Corleone-trilogiasta. Hevosen pään löytyminen vuoteesta vertautuu kauniisti neekeriveljesten hevosmarkkinoihin. Mieleen nousee etsimättä myös Bondartshukin ”Sota ja rauha”. Peräkkäin katsottuina jälkimmäisen massiiviset sotatoimet luovat kauniin ja parempaa tulevaisuutta lupaavan kontrastin Pekan ja Pätkän idylliselle savolaiselämälle.

Justiinsa!

Niin, ja tuohon aikaan, ja tuokin patka, proggikset rahoitettiin – paasylipputuloilla!

Niin kasittamattomalta kuin se naille nykyisille apurahataiteilijoille ja heidan elokuvakriitikko -hannyystelijoilleen onkin…

Näitä luetaan juuri nyt