Arvoituksellinen, älykäs ja hauska Apinatytöt on vuoden parhaita elokuvia

Profiilikuva
Blogit Kuvien takaa
Kalle Kinnunen on vapaa toimittaja ja Suomen Kuvalehden avustaja.
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Kokosin alustavaa listaa vuoden kymmenestä parhaasta elokuvasta. Palaan siihen joulun tienoilla, mutta yhden nimikkeen haluan nostaa nyt esiin. Ruotsalaisen Lisa Aschanin esikoispitkä Apinatytöt on niitä elokuvia, joiden katsominen kerran ei riitä – ja jos sitä ei ole vielä nähnyt, tulee pitää kiirettä.

Apinatyttöjen nimi ei välttämättä tarkoita mitään yhtä asiaa, mutta se sopii elokuvalle, joka tarkkailee kahta 15-vuotiasta tyttöä erilaisissa tilanteissa. Samaan tapaan kuin Sodankylässä ja R&A:ssa nähty kreikkalainen Attenberg se on melkein kuin luontodokumentti ihmisistä.

Tässä kaksi otetta Suomen Kuvalehteen kirjoittamastani Aschan-haastattelusta, joka julkaistiin ensi-iltapäivän lehdessä (4.11.).

Kaksi noin 15-vuotiasta tyttöä jakavat saman harrastuksen, vikellyksen, eli hevosen selässä harjoitettavan akrobatian. Orastava seksuaalisuus ja vallankäytön opettelu rikkovat Emman ja Cassandran ystävyyden. Aikuisnäkökulmaa ei Apinatytöissä ole lainkaan.
Erikoista on esimerkiksi tunnelma. Elokuva on hieman kuin trilleri. Silti se on usein hauska.
”Minusta Apinatytöt on lännenelokuva”, ohjaaja-käsikirjoittaja Lisa Aschan, 31, kertoo Karlovy Varyn elokuvajuhlilla.
”Siinä on hevosia, ase ja kaksintaisteluja. Ennio Morricone-tyyppistä musiikkia. Sekä westernille ominaiset kuvan rajaukset.”

Sekä:

”Elokuvani syntyvät toimistossani pinosta sekalaista materiaalia. Tässä kasassa olivat ensin Georges Bataillen romaani Silmän tarina, kuva Shirley Templestä sekä lehdestä leikkaamani mainos, jossa pikkutyttö bikineissä syö jäätelöä”, Aschan kertoo.
”Mutta en halua analysoida, miksi juuri nämä ainekset. Tärkeintä on mennä pidemmälle ja etsiä erilaisia näkökulmia. En halua antaa vastauksia, vaan esittää enemmän kysymyksiä.”

Mieleen tulee ainakin toinen ruotsalainen esikoiselokuva tyttöjen välisestä ystävyydestä, Lukas Moodyssonin upea Fucking Åmål. Apinatytöissä ei kuitenkaan ole lainkaan Moodyssonille ominaisia sentimentaalisia aineksia – mutta huumoria sitäkin enemmän.

On vaikea kuvitella elokuvanystävän pitkästyvän Aschanin omalaatuisen elokuvan parissa. Luulisin sen antavan jotain kaikille, jotka ovat joskus olleet nuoria, kunhan kärsivällisyyttä on edes hitunen. Apinatytöt ei ole valtavirtaa, muttei myöskään mikään katsojalle keljuileva ratkaisuton arvoitus, vaan huippuluokan tunnelmaelokuva.

Nuortenelokuva se ei silti välttämättä ole, vaikka kertoo nuorista. Kun tapasin Aschanin Karlovy Varyn festivaaleilla, hän kertoi, että kun Apinatyttöjä on näytetty lukiolaisille, he pitävät sitä hieman kiusallisena. Ymmärrän – liippaa liian läheltä.

Finnkinon ohjelmistoon Apinatytöt ei mahtunut. Elokuvateatterit olivat sille liian täynnä. Helsingissä Apinatytöt voi nähdä ainoastaan Kino Engelissä. Se ei löytänyt yleisöä, ja tällä hetkellä näytös on vain kerran päivässä.

Suosittelen. Banaalisti mutta ytimekkäästi: ”viisi tähteä”. Traileri on hyvä ja kuvaava.

Vapaa toimittaja Kalle Kinnunen kertoo elokuva-alan kuulumisia ja purkaa tuntojaan näkemästään myös Twitterissä: @kallekinnunen