Kalle Kinnusen elokuvablogi.

Arvio: Quantum of Solace on raju uuden ajan Bond

Kalle Kinnunen
Blogit Kuvien takaa 30.10.2008 08:19

Suurin kysymys on tietenkin, kuinka Quantum of Solace pärjää vertailussa Casino Royaleen. Kun melkein puolen vuosisadan ajan katsojatilastojen kärjessä pysytellyt elokuvasarja ravistellaan uuteen uskoon niin tehokkaasti ja onnistuneesti kuin edellisessä Bond-seikkailussa, on jatkolle kovat odotukset.

Quantum of Solace on selkeästi jatko-osa, Casino Royalen toinen puolisko. Tyyli on sama, tunnelma on hieman painostavampi, Daniel Craigin näyttelemä Bond on yhä huumoriton mutta hahmona edelleen realistisempi kuin agentin aiemmat elokuvainkarnaatiot. Tarina jatkuu lähes täsmälleen siitä mihin jäätiin.

Kun uutuuden lähtökohdat on määritelty, voidaan vastata kysymykseen: Quantum of Solace on hyvä elokuva, mutta ei niin hieno kuin Casino Royale, jota katsoessa Bond-elokuvien ystävälle tuli onnesta kyyneleet silmiin. Tarkoitan itseäni. Casino Royale oli lajissaan niin lähellä täydellisyyttä kuin osaan kuvitella – paras Bond, ehdottomasti.

Quantum of Solace on myös lyhyin Bond-elokuva. Se kestää vain 100 minuttia. Casino Royale taas oli pisin Bond, kestoltaan melkein kaksi ja puoli tuntia.Daniel Craig on James Bond. (Kuvalähde IGN.com)
Daniel Craig on James Bond. (Kuvat Sony Pictures, kuvalähde IGN.com)

Ohjaaja Marc Forsterin käsissä Bond-maailmasta on riisuttu vielä enemmän kuin Casino Royalessa, joka hylkäsi monet tutut mutta vanhanaikaiset elementit ja sai viimeisimmät edeltäjänsä, pöhöttyneet Pierce Brosnan -leffat näyttämään silkalta campilta.

Suoraviivaisen kostojuonen puitteissa Forster keskittyy kahteen asiaan, kovaotteiseen toimintaan ja tunnelmoivaan miljöökuvaukseen. Elokuvan maailma näyttää komealta mutta viileältä. Edes Etelä-Amerikan eksoottisista paikoista ei oikein voi innostua matkailumielessä. Forsterin Bond elää vihamielisessä todellisuudessa, jonne katsoja ei itse haluaisi.

Osaltaan elokuvan painostavaan vireeseen vaikuttaa se, että Bondin pomo M (Judi Dench) vapauttaa vastuuttomasti käyttäytyvän agentin tehtävästään. Sankari on siis yksin, eikä kovin perillä siitä, mitä epäilyttävä luonnonsuojelujärjestön pomo Dominic Greene (Mathieu Amalric) kaavailee.

Alku säikäytti:
väärille urille?

Toimintakohtauksista Forster selviää kunnialla, mutta ei suurenmoisesti. Aivan alussa autotakaa-ajon hermostuttava ja epäselvä salamaleikkaustyyli enemmän peittää sitä, mihin elokuvan valtava budjetti on käytetty, kuin luo tunnelmaa. Kun heti perään kuullaan Jack Whiten ja Alicia Keysin laulama heikko teemabiisi, jonka hipster-tuotannolla ei ole oikein mitään tekemistä klassisten, hyvällä tavalla liikaa mahtailevien 007-teemojen kanssa, ehdin jo säikähtää, että nyt on menty väärille urille. Onneksi seuraava action-näytös kapeilla kaduilla ja kirkontornissa on taas oikein kekseliäs ja vetävä.

Erikoiset leikkausratkaisut ja muu vähän itsetarkoituksellinen tyylittely eivät silti iske sellaista kipinää kuin draamaelokuvistaan (Monster’s Ball, Leijapoika) tunnettu ohjaaja olisi kai halunnut. Esimerkiksi yksittäisiin tilannevaikutelmiin keskittyvä, sanoisinko ei-lineaarinen takaa-ajo oopperatalossa on ideana mielenkiintoinen kokeilu, mutta ei se vaan oikein toimi.

Jakso on varmaankin ollut art house-Forsterille pieni mutta tärkeä itsenäisyyden ja oman vision julistus. Katsomossa siihen voi suhtautua lähinnä olankohautuksella – toisaalta on vaikea sanoa, olisiko juuri tämän jakson toteuttaminen perinteisenä adrenaliinirymistelynä välttämättä sopinut elokuvaan, joka on muutenkin täynnä kaahaamista ja vauhtia. Ehkä, ehkä ei.

Rajua
väkivaltaa

Casino Royalen väkivalta oli melko rajua aiempiin verrattuna. Quantum of Solacen samantasoinen hurjuus ja yllättävä K-13-ikäraja (aiemmat Bondit ovat olleet K-16 ja viime vuosina K-15) voivat herättää keskustelua siinä missä poikkeuksellisen verinen Lupa tappaa (1989) aikanaan. Craigin Bond on Ian Flemingin romaanihenkilön tapaan salamurhaaja, mies jonka erityisosaaminen liittyy toisten ottamiseen hengiltä.

Kylmäverisimmillään Bond jää erään tappelun jälkeen kaikessa rauhassa odottamaan, että henki pakenee hänen vastustajansa ruumiista. Hetki on lyhyt mutta värisyttävä.

Kertooko se jotain ajastamme? Ei, vaan reaktio siihen kertoo enemmän niistä aiemmista elokuvista, joissa Bond otti typeriä ja usein ulkomaalaisia tai eri rotuisia rivivihollisiaan hengiltä vitsikkäästi, kuin ohimennen. Uuden ajan Bondissa ruumisluku on matala, mutta väkivalta jopa sattuu ja surmatöistä joutuu vastuuseen.

Teema korostuu, kun erään ystävän ruumis heitetään puolihuolimattomasti roskasäilöön ja Olga Kurylenkon näyttelemä kostajanainen kurittaa Bondia liiasta kylmyydestä. Kohtaus kyseenalaistaa kunnian ja sankaruuden: tehokas agentti ei ole hyvä ihminen, ei sitten millään. Bond ja hänen kaltaisensa elävät ja kuolevat harmaalla alueella.

Politiikka
suurin ongelma

Mikä on Quantum of Solacen suurin ongelma? Hieman yllättäen politiikka. Ajallemme ominaiseen tapaan tällainen monikansallinen suurelokuvakin voi suhtautua suurvaltoihin epäluuloisesti. Lopussa Bond on kansainvälinen hyväntekijä, oikeuden puolella, kun suurvallat kaavailevat erään pienen valtion väkivaltaisen vallankaappauksen tukemista härskisti vain öljy mielessään.Quantum of Solace Movie Still IGN.com
Tätä James Bond ei ole. Bond on edustanut salaisen palvelun työntekijänä Britanniaa, lännen valtaa, ehkä plutokratiaa. Tämä asenne on merkittävä osa tätä hahmoa, tietenkin myös taakka. Bond ei välttämättä ole konservatiivi, mutta hän on tyyppi, joka haluaa elää veronmaksajien rahoilla kuin rikkain prosentti väestöstä (tätä korostetaan, kun Bond kieltäytyy reppumatkaajana esiintymisestä ja marssii arrogantisti huippuhotelliin) ja siinä sivussa tekee tappoduunejaan, jotta maailman tasapaino säilyy Britannialle otollisena.

En jaksa sen kummemmin avata 007-imperialismia arvokysymyksenä, sen voi tehdä joku muu. Olen ollut ihan tyytyväinen Bond-elokuviin, vaikka niiden näkemys sopivasta vallan jakautumisesta maailmassa on usein kyseenalainen.

Vaikka pidän suuresti Craigin Bondista, en oikein usko agenttiin silloin, kun hän vastustaa amerikkalaisten öljykähmintöjä. Nämä yhteiskunnallisen ja globaalin omantunnon painotukset ovat elokuvassa päälleliimatun tuntuisia. Bond on paljon parempi hahmo kylmäverisenä kostajana tai rehellisesti Hänen Majesteettinsa salaisessa palveluksessa.

Quantum of Solace -elokuvan ensi-ilta 7. marraskuuta

Kaikki Kuvien takaa -blogin merkinnät löydät täältä

Kalle Kinnunen

Kirjoittaja on vapaa toimittaja ja Suomen Kuvalehden avustaja.

Keskustelu

Kyllä Bondin charmi purisi paremmin jos jätettäisiin tuo silmitön väkivalta pois. Toivottavasti seuraavassa Bondissa hän keskittyisi enemmän vaikka kämpillä makoiluun ja suihkussa käyntiin. USkon että daniel graigkin joutuu käymään vielä pitkään ihan ammattiauttajalla että elokuvan aiheuttama ”möhkäle” saadaan pois.

Kinnunen taisi Casino Royalen aikaan ylistää, että parhaat Bondit ovat CR, OHMSS ja Kultasormi. Nyt sitten vain CR? Mistä tämä kiteytymä?

Olen erinäisistä syistä päätynyt Casino Royalen ääreen yhteensä neljä kertaa ja se on mielestäni paras James Bondista kertova elokuva. Esimerkiksi OHMSS eli Hänen Majesteettinsa salaisessa palveluksessa on katsastettu uudelleen sitten CR:n ensi-illan, ja vaikka 40 vuoden aikaero tekee vertailemisesta hassua, täytyy sanoa että on siinä tyhjäkäyntiä ja tyylirikkojakin. On sitten eri kysymys, onko CR paras Bond-elokuva heille, jotka pitävät Roger Mooren huumorista tai Sean Conneryn näyttelemän 007:n ylimielisyydestä, todennäköisesti ei. Ja Quantum of Solace puolestaan on epä-Bondein Bond-elokuva, joten jo CR:n uudistuksia vierastaneet tuskin nauttivat siitä.

Marc Foster oli huono valinta uuden Bondin ohjaajaksi. Toivottavasti hra Martin Campbell tulee takaisin ohjaajan penkille

Näitä luetaan juuri nyt