Kalle Kinnusen elokuvablogi.

Argo: näin näkemys elokuvasta kääntyy Oscar-hurmoksen myötä

Kalle Kinnunen
Blogit Kuvien takaa 15.3.2013 11:31

Näin Argon Rakkautta & Anarkiaa -festivaaleilla yleisön keskellä, ja kuten muutkin katsojat Bio Rexissä (keskimäärin, tunnelman perusteella), pidin siitä aika lailla. Se on hyvää viihdettä ja monet jaksot tempaavat todella mukaansa. Ben Affleckista on tullut etevä Hollywood-tyylin ohjaaja. Mutta että parhaan elokuvan Oscar-voittaja? Sallinette että nauran.

Paitsi ettei kovin vuolaasti naurata.

Kyllä harmitti, että maailman arvostetuin elokuva-alan palkinto meni taas Hollywoodin omakehuelokuvalle, samaan tapaan kuin viime vuonna The Artistille. Argossahan CIA ja Hollywood-tuottajat yhdessä pelastavat amerikkalaiset panttivangit (siinä missä The Artist oli hassu ja satuhenkinen kunnianosoitus mykkäelokuville ja sille Hollywoodin kultareunat saaneelle muka viattomalle kaudelle, jona lieveilmiöt ja sikailu vielä pysyivät rahvaalta näkymättömissä).

Mutta unohdetaan hetkeksi se, onko lapsellisia yleistyksiä tekevä ja viimeisillä avainhetkillään sekä kuvitteellinen että epäuskottava ”tositarina” sinänsä käppäinen tai taiteellisesti parhaan elokuvan Oscarin arvoinen.

Huomasin, että mitä enemmän Argoa mehustettiin jo ennen Oscar-jakoa, sitä voimakkaammin kelkkani kääntyi.

Kun Argo oli loppusyksystä vielä vain napakka viihdejännäri, pidin siitä niissä puitteissa varauksitta.

En välittänyt, että lopun jakso, jossa lentokone viime sekunneilla pääsee ilmaan, oli niin selvästi satua. Eikä minua harmittanut kohtaus, jossa pääosankin näyttelevä Affleck esittelee rintalihaksiaan auringon noustessa.

Elokuva oli tosipohjainen, mutta ennen kaikkea viihdettä: tuote.

Mutta kun alkoi näyttää siltä, että Argo tosiaan tulee voittamaan tärkeimmän Oscarin, se alkoi näyttää liki infantiililta. Mauttomaltakin, kun sen kuvaa Iranista miettii. Aiemmin olin vain kiinnostuneena seurannut elokuvan Iran-kuvan saamaa kovaa kritiikkiä; nyt se tuntui satarprosenttisen perustellulta.

Ihmettelin jo, kuinka olinkaan antanut sille ensi-illan yhteydessä jopa neljä tähteä. Kun Oscar sitten annettiin, arvioin, että se on varmasti pelkkää konsensusta: parempien elokuvien (Zero Dark Thirty! Unelmien pelikirja! Beasts of the Southern Wild ja Rakkaus, vaikkei niillä mahdollsuuksia ollutkaan) äänet ovat menneet likimain tasan ja ristiin, laimein ehdokas – jota kukaan ei varsinaisesti rakastanut – oli sitten se helpoin.

Ei se niinkään voi olla.

Totuus on jossain siellä välissä.

Ei Argosta huonoa tee ainakaan se, että joidenkin mielestä se on hyvä ja sitä mitä Hollywoodin pitää olla. Ei tietenkään.

Mitä tästä oppii? Omaa mielipidettä kannattaa tarkistaa, mutta myös miettiä, miksi sitä tekee mieli tarkistaa. Ennen kuin seuraavan kerran sanon, mitä mieltä Argosta olen, aion katsoa sen uudelleen. Voin vaikka nähdä sen uusin silmin.

Kalle Kinnunen

Kirjoittaja on vapaa toimittaja ja Suomen Kuvalehden avustaja.

Keskustelu

Nyt meinasi mennä pullamössö väärään kurkkuun. Ai että Unelmien pelikirja parempi kuin Argo? Millä ihmeen mittarilla? Onhan se romkomiksi ihan onnistunut, mutta se kuitenkin on pohjimmiltaan varsin kliseinen romanttinen komedia.

Zero Dark Thirty taas on tismalleen saman kategorian leffa kuin Argo, mutta mielestäni häviää sille ylipituuden ja henkilökeskeiseksi vääntämisen tuomalla pienellä tyhjäkäynnillä ja velttoudella. Totuudesta molemmissa luultavasti joustettiin suunnilleen saman verran. ZDT on dokumentinomaisemmin tehty, jonka vuoksi ainakin itse katselen sen pieniä ryppyjä kriittisemmin.

Pohdin tuota ihan samaa. Kun näin Argon, oli kommenttini katselutoverilleni elokuvan jälkeen: ”ihan kiva viihdepläjäys. Intensiivinen kylläkin.”. Se jätti kuitenkin jäljen. Se oli niin hyvin tehty. Se oli taitava omassa genressään ja sen takia uskoin sen voittoon -Huumoria ja trilleriä ja politiikkaa sopivasti kertakäyttökatsojan makuun.

Ehdokkaista Zero Dark Thirty ja Beasts of the Southern Wild ovat elokuvana suurempia. Ne jättänevät meille elokuvankatsojille edes jonkinnäköisen muistijäljen. Argo tuskin tätä tekee, mutta ei se ole rikos. Hollywood on viihde-elokuvan näyttämö. Riittää, kun lukee pari amerikkalaista käsikirjoitusopasta niin tietää mihin koko sen kaupunki pyrkii. Se on sen kaupungin tehtävä. Tässä viitekehyksessä Argo oli ennakkosuosikki ja oman vedonlyöntini voittava kuponki.

Eihän se ole huono asia. Ihan turha glorifioida parhaan elokuvan Oscar-pystiä. Sellaista huttua on siinäkin kategoriassa vuosien aikana palkittu, että oksat pois. Oscar-akatemia ei ole ikinä ymmärtänyt edelläkävijä elokuvia, kuten vaikka Raging Bullia tai Kubrickin teoksia. Tänä vuonna The Master oli sellainen palkintojen ulkopuolelle jäävä nerokas kokeellinen yritelmä uudistaa elokuvaa. Ehkei sekään ollut eheä, mutta olisi ansainnut jonkin maininnan. Nythän Hollywood katsoi sitä elokuvaa dollaritukkujensa takaa nauraen. That’s too European!.

Joka tapauksessa palkintoja tulee ja menee. Tärkein on oma mielipide ja sen puhtaana pitäminen. Jos omaa mielipidettään ryhtyy arvioimaan jossain ulkopuolisessa kontekstissa, niin on tuhon tiellä. Sekä elokuvien arvioijana että tekijänä.

Argo on juutalaisten Iranin vastaista propagandaa. Elokuvalla halutaan tukea Israelin sotasuunnitelmia ja hakea oikeutus Iraniin suuntautuvalle kostoretkelle.

Minusta elokuvassa oli mielenkiintoista se, että siinä heti kättelyssä tuodaan esiin iranilaisten oikeutettu suuttumus siitä, että Iso-Britannia ja Yhdysvallat (erityisesti CIA) olivat rahoittaneet demokraattisesti valtansa saaneen pääministeri Mossadeqin syrjäyttämistä tämän kansallistettua brittiläisten omistaman öljyteollisuuden ja tukeneet shaahin SAVAK-tiedustelupalvelun julmaa väkivaltaa opposition nujertamiseksi.

ARGO on Hollywood-viihdettä, mutta Yhdysvaltain ulkoministeriön toiminnan kuvauksessa on tosiperäisyyttä. Moni ulkoministeriön virkamies on pitänyt John Foster Dullesin ja Alexander Haigin kaltaisten hahmojen toimintaa kammottavana. Hekin ovat saaneet kärsiä. ARGO on yksi pieni tarina, mutta toivottavasti joku tekee myös elokuvan AJAX (senniminen oli CIA:n operaatio, jolla Mossadeq syöstiin vallasta), vaikka sitä tuskin Oscarilla palkitaankaan.