Kalle Kinnusen elokuvablogi.

Apulanta-elokuvasta

Kalle Kinnunen
Blogit Kuvien takaa 30.8.2016 06:47
Ei tätä olisi voinut kuvitella vielä kymmenen vuotta sitten. Suomeen on kasvanut aivan uusi alueellisen ja riippumattoman elokuvantekemisen kulttuuri. Sen on mahdollistanut ennen kaikkea digitalisaatio. Tuotantojen hinta on laskenut jonkin verran, levittämisen peruskustannusten aika paljonkin. Tekem...

Tilaa Suomen Kuvalehti ja jatka lukemista

Saat uusia artikkeleita joka päivä ja 100 vuoden lehdet arkistossa.

Katso tarjous Kirjaudu

Kalle Kinnunen

Kirjoittaja on vapaa toimittaja ja Suomen Kuvalehden avustaja.

Keskustelu

Olisi kiinnostavaa tietää hieman tarkemmin, mikä tuon elokuvan maailmankuvassa sinua ”loukkasi”? Vai koetko, että periaatteessa kaikki ryysyistä rikkauksiin – elokuvat ovat jotenkin vastenmielisiä ja kokoomuslaisia? (Suuri osa rock-bändien elämänkerroista toistaa samaa tarinaa: epätodennäköiset menestyjät onnistuvat sitkeyden ja hyvän tuurin avulla lyömään itsensä läpi. Ja vaikka ongelmia pukkaa koko ajan, he vain aina jotenkin onnistuvat putoamaan jaloilleen jne.)

Pahoittelen koko sydämestäni mahdollisesti epäselvää ilmaisua. Eli: ei tässä elokuvassa ole ”vaikeuksien kautta voittoon”-tarinaa, vaan löysää ja päämäärätöntä teinidraamaa, jota motivoi vain se, että hahmojen esikuvista tuli tosielämässä myöhemmin kuuluisia. Maailmankuvassa loukkaavinta on opportunismi, jolla lähdetään mainitun kaltaisen elokuvan tekoon – joko tietoisesti tai tiedostamatta.

(Opportunistisissa lähtökohdissakaan sinänsä ei olisi mitään ongelmaa, jos elokuva on lopulta hyvä – mikä tosin vaatisi, että on jotain näkemystä. Ei ole.)