Kalle Kinnusen elokuvablogi.

Anvil: hillitön dokumentti heavy metal-unelmasta ja huonosta tuurista

Kalle Kinnunen
Blogit Kuvien takaa 25.12.2009 09:01

Epäonnisesta heavy metal -yhtyeestä kertova dokumentti Anvil: The Story of Anvil on kuin Spinal Tap, mutta totta. Miksei elokuvaa ole nähty Suomessa?

Anvil oli maailman kuumimpia heviyhtyelupauksia – muutaman kuukauden ajan, yli 25 vuotta sitten. Mutta jokin meni pieleen.

Dokkarissa muun muassa Metallican ja Guns’n’Rosesin jäsenet kertovat, kuinka tärkeä esikuva Anvil heille silloin aikanaan oli. Harva kuitenkaan muistaa tätä sankarihevipoppoota, joka pääsi tasan kerran isolle lavalle soittamaan – Japanissa. Mutta unelma ei kuollut. Bändi on yhä olemassa.

Anvil: The Story of Anvil on hieno, hillittömän hauska ja tavallaan hyvinkin syvällinen elokuva. Se ei ole myötähäpeädokumentti, vaikka kahden viisikymppisen kanadalaisen heavy-intoilijan maailmankiertueessa on kaikki farssin ainekset. Keikat menevät pieleen, bändi myöhästyy junista, muutamat kiihkomieliset fanit vaikuttavat vähän pelottavilta. Ja itse tyypit taistelevat arjen ongelmia, kuten työttömyyttä ja Kanadan talvisäätä vastaan. Lavalla kaikki on sitten onneksi toisin, ja esimerkiksi Suomen keikka näyttää kovalta menolta.

Elokuvan vastaanotto on ollut poikkeuksellisen innokas. Harvoin voi lukea vanhemman polven kriitikoilta sellaista hehkutusta, kuin vaikkapa tämä Anthony Lanen arvio New Yorkerissa.

Se, ettei dokkari päässyt Oscar-ehdokkaiden shortlistille, on suuri häpeä, mutta eipä listalla ollut erinomaista Tysoniakaan. Entertainment Weeklyn kriitikon terävä kirjoitus selittää, miksi.

Onneksi Anvil voitti esimerkiksi Village Voicen kriitikkoäänestyksen kategoriassa vuoden paras dokumenttielokuva.

Mutta miksei Anvilia ole nähty Suomessa?

Kansainvälinen myyntiyhtiö on pyytänyt siitä tolkutonta hintaa. Ilmeisesti Suomi ja Skandinavia (johon elokuvat yleensä myydään yhtenä pakettina, jonka kustannuksia Norjan, Ruotsin, Suomen ja Tanskan levitysyhtiöt sitten jakavat) on katsottu heavy metalin kultakaivokseksi.

Myyntiyhtiö on siksi ilmoittanut festivaaleillekin, että odotetaan ensin levityssopimusta, tai pyytänyt koomisen kovaa summaa.

Happamaksi on tainnut Anvil on käydä meikäläisten levittäjien näkökulmasta. Kaikki siitä kiinnostuneet ovat voineet katsoa sen torrenttina netistä tai tilata ulkomailta – jo puolen vuoden ajan esimerkiksi Playlta on voinut tilata brittiläisen dvd-julkaisun Suomeen alle seitsemällä eurolla posteineen.

Kalle Kinnunen

Kirjoittaja on vapaa toimittaja ja Suomen Kuvalehden avustaja.

Keskustelu

Vai levittäjien ahneuden vuoksi Anvil-dokkari ei ole tänne rantautunut. Ihmettelinkin jokin aika sitten, miksi maineikas dokumentti ei ole ollut Suomessa liiemmin esillä. Melkoinen virhearviointi hinnoitella itsensä pilviin ja odottaa että kyllä se siihen hintaan sinne hevi-Skandinaviaan myydään. Metallikansa kun on jo ennen internetin ihmemaatakin osannut hankkia ulkomailta tavarat mitä ei lähikaupasta löydy.

Erikoista kun ottaa huomioon, kuinka marginaalista bisnestä dokumenttielokuvat ylipäätänsä ovat. Anvil oli itselleni vuoden parhaita teatterikokemuksia, joten toivon vilpittömästi että muutkin pääsisivät näkemään Anvilin teatterissa.

Näitä luetaan juuri nyt