Kalle Kinnusen elokuvablogi.

Anneli Auer -dokumenttielokuva Ulvilan murhamysteeri on tyrmäävää katsottavaa

Kalle Kinnunen
Blogit Kuvien takaa 13.6.2014 19:03
Uskomatonta. Aivan uskomatonta. Tällaisia ovat ensitunnelmat dokumenttielokuvasta Ulvilan murhamysteeri. Pekka Lehdon yli viiden vuoden ajan kuvaama dokumentti murhasta, oikeudenkäynneistä ja Anneli Auerista on nyt valmis. Ulvilan murhamysteeri sai ensi-iltansa tänään iltapäivällä Sodankylän elokuva...

Tilaa Suomen Kuvalehti ja jatka lukemista

Saat uusia artikkeleita joka päivä ja 100 vuoden lehdet arkistossa.

Katso tarjous Kirjaudu

Kalle Kinnunen

Kirjoittaja on vapaa toimittaja ja Suomen Kuvalehden avustaja.

Keskustelu

Kiitos Kalle Kinnunen! Olen oikeuspsykologina aktiivisesti seurannut Auerin tapausta, ja ottanut siihen kantaakin Niina Bergin blogissa, sekä toimittanut Niinan sivujen kirjastoon materiaaleja.

Se mikä minusta ollut kaikkein järkyttävintä, on syyttäjän vaatima laaja salassapito. Oikeusvaltiossa oikeudenkäynnin tulee lähtökohtaisesti olla julkinen, ja salassapidon erityinen poikkeus. Näin ei tässä tapauksessa ole ollut, joten puolustuksen on pitänyt vaieta.

Siten poliisi ja syyttäjä ovat saaneet median suhteen täyden monopolin. En halua moittia toimittajia ammattikuntana, kun hyvin ymmärrän millaisessa paineessa uutiset toimitetaan. Mutta vain harva toimittaja on perehtynyt asiaan, josta ovat kirjoittaneet.

Murha on tietysti sensaatio. Kun siihen lisätään todella mediaseksikäs aihe, eli lapsiin kohdistuneet seksuaalirikokset, niin se myy, ja kansa on kauhuissaan pedofiili-murhaajaäidistä ja hänen kumppanistaan. Sosiaalipsykologialtaan tämä tapaus ei poikkea 1600-luvun Salemin oikeudenkäynneistä.

Anu Suomela
Helsinki

Salassapitosäännökset ovat esimerkiksi sitä varten, että alaikäisiä suojellaan. Alle 18-vuotiaiden jutut käsiteltiin aikanaan suoraan lain nojalla suljetuin ovin. Tovion totisesti, että media (ml. keskustelusivut) revittelisi lasten kertomalla yhtään enempää kuin tähän asti.

Haluaisitko itse lukea netistä, että olet tullut raiskatuksi vuonna yksi ja nolla Anu Suomela?

Pekka Lehdon dokumentti ei ole objektiivinen totuus tässä oikeustapauksessa. En ymmärrä, miten itseään kunnioittava ammattilainen jättää perehtymättä taustoihin. Anu Suomelan motiivit ymmärrän kyllä.

Murha ei ole senaatio – murha on tragedia.

Tutkiville journalisteille ehdotan kunnollista taustoittamista. Kaikille soisin uhrin ja omaistensa kunnioitusta. Voisiko leipänsä repiä muualta. Aiheita riittää.

@Riitta-Liisa
En ymmärrä mistä syystä Auerin asiassa 1. käräjäoikeuden päätöksessä lasten nimet julkaistiin Edilexissä. Siitä lähtien ne ovat olleet julkista tietoa. Olen tuosta todella ihmeissäni ja pahoillani. Onhan itsestään selvää, että lasten yksityisyyttä tulee aina suojella. Tässä tapauksessa niin ei ole toimittu.

Auerin asiassa on annettu lukuisia tuomioita, joissa tuomioistumen jäsenet ovat olleet eri mieltä hänen syyllisyydestään. Pelkästään se jättää perustellun epäilyn siitä, mitä asiassa on pidettävä totuutena.

En ole nähnyt Pekka Lehdon Auer -dokumenttia, joten en voi sitä arvioida. Olen kuitenkin nähnyt hänen muita dokumenttejaan. Niissä näkyy syvällinen perehtyneisyys aiheeseen sekä tinkimätön inhimillinen näkökulma – tragedian ymmärtäminen.

Olen Riitta-Liisan kanssa syvästi samaa mieltä siitä, että meidän kaikkien tulisi kunnioittaa uhria ja hänen omaisiaan. Tässä tapauksessa median uhreja ovat murhatun isän lisäksi sekä lapset että heidän äitinsä.

Päivälehtien toimittajat saavat kuitenkin palkkansa ’pika-uutisista’, joilla ip-lehdet päivittäin myydään. Heillä ei ole mahdollisuutta perehtyä asian taustoihin viittä vuotta, kuten Pekka Lehto on tehnyt.

Ip-lehdet myyvät sensaatiolla, joka 100%:ssa tapauksista on tragedia.

Anu Suomela