Amy Winehouse pala palalta: dokumentti kuolleesta laulajasta on mestariteos

Amy on mitä surullisin elokuva. Se on myös nopeatempoisin pitkään aikaan näkemäni dokumentti, ja erittäin todennäköisesti vuoden 2015 paras.

Se on elokuva ihmisestä, joka piti musiikin tekemisestä yli kaiken, ja josta tuli erittäin kuuluisa ja varakas erittäin nopeasti. Kukaan ei ollut sanomassa hänelle ei.

Amy Winehousella oli kaikkea, paitsi rakkautta ja rajoja. Keikkapalkkiot olivat satoja tuhansia, mutta Winehouse halusi enää vain olla sekaisin.

Asif Kapadian dokumentti keskittyy kuvaamaan sitä ihmisitä, joka koki ja teki asiat, ei median Winehousea, glamourista katuojaan luhistuvaa laulajajulkkista. Elokuva ei olisi ollut mahdollinen tällaisenaan, ellei jo kymmenen vuotta sitten olisi alkanut kännykkäkameroiden ja pian myös -videoiden aika. Elokuva on upeasti leikattu jatkumo intiimejä hetkiä ja julkisia hetkiä. Ääniraidalla käydään ikään kuin keskustelua nykyhetkessä, joka silloin oli.

Amy herättää valtavasti kysymyksiä. Pinnallisin on se, kuka on pahis. Ehkä joillekin aviomies Blake Fielder, jonka kanssa päihteiden käyttö lähti lapasista. Toisaalta Fielder on luuseri ja narkkari, jolle elämä on jakanut huonot kortit. Hän on raasu, kykenemätön pitämään huolta itsestään.