Kalle Kinnusen elokuvablogi.

Aleksi Salmenperä ja Paha perhe Berliinissä

Kalle Kinnunen
Blogit Kuvien takaa 19.2.2010 08:00

Berliinin festarien ohjelmistossa on kaksi suomalaiselokuvaa. Jututin Pahan perheen ohjaajaa Aleksi Salmenperää sushipaikassa Potsdamer Platzilla päivää ennen elokuvan päänäytöstä.

Salmenperä oli saapunut Berliiniin viikko sitten perjantaiaamuna. Koska hänen ohjaamansa elokuva oli Panorama -sarjassa esillä, oli auteurille tarjolla festarin piikkiin huone huippuhotellista aivan festivaalin keskuspaikkojen vierestä.

Solidaarisuudesta työryhmäänsä kohtaan Salmenperä majoittautui kuitenkin syrjäisempaan hotelliin – samaan kuin muutkin.

Ohjaajaa kismitti Pahan perheen heikko yleisömenestys Suomessa. Se on saanut kahden esitysviikon jälkeen reilut 12 000 katsojaa.

”Toivoin, että päästäisiin Miehen työn lukemiin”, Salmenperä sanoi edelliseen elokuvaansa viitaten ja myönsi, että se (noin 50 000) olisi ollut tälle vaikeammin määriteltävälle tarinalle kova määrä.

Tieto uuden elokuvan pääsystä viralliseen esityssarjaan Berliinissä tuli joulukuussa.

Aki sanoi, ettei jäädä odottelemaan Cannesin ratkaisuja.”

Aki on Kaurismäki, Pahan perheen tuottaja. (Hän itse ei tullut Berliiniin, vaan puuhaa nyt omaa elokuvaansa Le Havrea – ensi-ilta lienee keväällä 2011).

Salmenperä oli itse ehtinyt katsomaan Berliinissä toistaiseksi ainoastaan yhden elokuvan, Allen Ginsburgista kertovan Howlin. Se ei iskenyt.

”Kun sen näki niin ainakin tuntui, ettei meillä tässä ole nyt mitään hätää.”

Pahan perheen kansainvälinen myynti on käynnissä.

Kovin suurta näkyvyyttä elokuva ei ole mediassa täällä saanut, vaikka sen julisteita on katukuvassa niin Potsdamer Platzilla kuin Zoo-aseman vieressä.

Kävin sunnuntaina Pahan perheen lehdistötilaisuudessa. 350 hengen salissa Hyatt-hotellissa oli lavalla kuusi elokuvan tekijää (Salmenperä, näyttelijät Pihla Viitala, Ville Virtanen ja Lauri Tilkanen, tuottaja Hanna Hemilä sekä kuvaaja Tuomo Hutri) ja pöydän toisella puolella viisi valokuvaajaa, neljä videokuvaajaa (ilmeisesti festarin palkollisia) ja itseni lisäksi seitsemän (7) toimittajaa.

Miksi näin?

Ilmeisin koukku kiinnostuksen luomiseen olisi Aki Kaurismäen nimi. Kaikki festaripiireissä liikkuvat tietävät mestariohjaajan, joka saa omat teoksensa Cannesiinkin yksinkertaisesti ilmoittamalla, että täältä pesee. Kaurismäki ei usein tuota toisten ohjauksia, joten ei pitäisi olla vaikeaa luoda hänen nimeään kantavasta draamasta ainakin jonkinasteinen Tapaus.

Pahaa perhettä kansainvälisesti myyvän kölniläisen Match Factory -firman mainoksissa ei Kaurismäkeä mainita; siinä on muutamia firman edustamia elokuvia ja tiedot niistä on formatoitu yhtäläisiksi – ohjaajan nimen ajatellaan riittävän.

Päänäytöspaikka Berlinale Palastin lehdistötiloissa ei ole näkynyt mitään festivaalin suomalaisannista kertovia esitteitä tai edes tiedotteita (tanskalaisten ja ruotsalaisten elokuva-instituuttien kustantamia hienoja brosyyrejä on, toki). Harmi, kun Suomesta oli kerrankin esillä peräti kuusi elokuvaa!

Miehen työ sai hyviä arvosteluja kansainvälisesti, mutta sen kauppa ei oikein käynyt. Se oli pienellä myyntifirmalla, jonka pyörittäjälle kehittyi henkilökohtainen ongelma, jonka seurauksena koko yhtiö meni konkurssiin.

Match Factory on vakaa ja tunnettu toimija. Pahan perheen luulisi kiinnostavan ainakin Ranskassa, miksei myös Italiassa – näiden maiden levitysfirmoista oli Salmenperänkin mukaan tullut Match Factorylle innostuneinta palautetta. Toivon parasta.

Screen Dailyn arvio varmasti auttoi, Varietyn ei niinkään.

Niin tai näin, Salmenperä suunnittelee jo seuraavaa elokuvaansa. Tällä kertaa tuottaja ei ole Kaurismäki.

Eikä aiheesta vielä enempää kuin tämä: ”Katsoin sitä varten (Larry Clarkin) Bullyn”, Salmenperä kertoi. Se oli ollut pettymys, etenkin loppupuoli: näyttelijäsuoritukset eivät vakuuttaneet.

”Nykyään sen huomaa, jos oikein yritetään näytellä. Kai se johtuu siitä että teen itse elokuvia. Tulee niin kriittiseksi.”

Kalle Kinnunen

Kirjoittaja on vapaa toimittaja ja Suomen Kuvalehden avustaja.

Keskustelu

Kiitos Kalle Kinnuselle mielenkiintoisesta raportista. Olen lukenut hänen Berliini-juttujaan myös ”omasta ”lehdestäni, esim. tästä Banksyyn liittyvästä filmistä, joten hienoa, että siellä on aktiivisia toimittajia paikalla.

Sen sijaan Salmenperän uutuutta en nyt hirveän suurella mielenkiinnolla odottele. Missä on ohjaajakokelaan suhteellisuudentaju, kun Clarkin erinomaisen vahvaa ja lähes dokumentaarisen ravistelevaa elokuvaa moititaan ”näyttelijäsuorituksista”? Clark on tehnyt sentään jo monta, ristiriitaista ja keskustelua herättävää filmiä, joista voi olla monta mieltä, mutta kaikki ne ovat jättäneet jäljen katsojaan.

Miten suomalaisnimi luulee kehittyvänsä, uhottelemalla isoisille?

En oikein ymmärrä mikä tuossa on uhittelua, siinähän on vain mielipide – ja niitähän Bully on todellakin jakanut. TV-maailmassa Antti Lindqvist antoi sille ensi-illan aikaan yhden tähden, allekirjoittanut saman lehden dvd-arviossa muutamaa kuukautta myöhemmin muistaakseen täydet viisi.

En yhtään ihmettele Pahan Perheen surkeaa yleisömenestystä.

HS kirjoittaa arvostelussaan:

”Näiltä osiltaan Pahan Perhe on hiukan luurankomainen, mutta omista kunnia- ja sovinnaisuuskäsitteistään lähes kouristuksenomaisesti kiinni pitävän keski-ikäisen miehen kuvauksena se toimii”.

Kuka terve tälläistä viitsii mennä katsomaan? Jo stoori on näin täydellisen epämielenkiintoinen siihen ei tee mieli kuluttaa kahta tuntia vapaa-aikaansa. Mielummin menen juurihoitoon.

Kiitos kommentista Kalle Kinnunen. Taidan kallistua Sinun arviosi suuntaan Bullysta, vaikka ehkä neljäkin tähteä riittäisi (nyt kun ne tähdet keskusteluissa ovat niin ajankohtaisia taas).

Anteeksi vain, mutta jos ohjaaja ensin itkee Hesarille ja nyt Sinunkin olkaasi vasten, miten huono vastaanotto hänen uusimmallaan on ollut, niin eikö silloin pitäisi analysoida, mikä mahdollisesti meni pieleen – ja mikä taas onnistui. Siis sitä Salmenperän itsessään havaitsemaa kriittisyyttä pitäisi kohdistaa myös omiin tekemisiin.

Paha perhehän on, kuten Lapsia ja aikuisia sekä Miehen työ, hyvin yritteliäs filmi ja siinä on vahvuuksia näyttelijätyössä ja erityisesti loppukohtaus on kuin toisesta, paljon paremmasta elokuvasta. Mutta käsikirjoitus, käänteet, hyvien tilanteiden hukkaamine, hyvien näyttelijöiden jättäminen statisteiksi (Sveholm) ja ne käsittämättömät, uskomattomat actionyritelmät.

Uskoisin, että ongelma – kun kaikki ohjaajan filmit ovat samalla tavoin yhtäältä kiinnostavia ja toistaalta haperoisia – on siinä, että meillä on kovin vähän renessanssineroja, jotka ovat sekä suuren työn osaavia ohjaajia että käsikirjoittajia, tarinankertojia ja henkilöhahmojen luojia.

Minusta Salmenperän kannattaisi keskittyä ensin yhteen vahvuusalueeseensa. Kriittisyyttä ja arvostelukykyä ei ainakaan osoita se, että huomataan joutavia puutteita työssä ja ohjauksessa, joka on niin paljon osaavampaa ja täydempää tavaraa. Bullyssa vahvuutena oli juuri ”näyttelijäsuoritusten” karkeus, koska siinä ammattinäyttelijätkin onnistuivat olemaan hyvin paljaita.

Tsemppiä toki Salmenperälle, suomifilmin puolellahan tässä ehdottomasti kaikki ollaan.

Hieno leffa suomalaiseksi. Kun vielä vähän hiottaisiin kässäreitä niin saataisin oikeasti maailmanluokan draamaa. Katsoja-arviosta: uskon että kukaan ei oikeasti kuvitellut tämän saavan yli 30 000 katsojaa.

Näitä luetaan juuri nyt