Kalle Kinnusen elokuvablogi.

Alastomuudesta ja seksistä (amerikkalaisessa) elokuvassa

Kalle Kinnunen
Blogit Kuvien takaa 21.10.2011 06:31

Yhdysvalloissa valtakulttuurissa alastomuus on edelleen tabu. Aina kun näyttelijä on alasti, elokuvan luonne muuttuu.

Tai kuten ohjaaja Steven Soderbergh on sanonut: ”sillä hetkellä kun he riisuuntuvat, elokuvasta tulee dokumentti”.

Chicagolaiskriitikko Jim Emersonin blogimerkintä alastomuudesta ja seksistä hienoon Shame-elokuvaan liittyen alkaa Soderberghin sitaatilla, joten en voi olla toistamatta temppua.

Emerson pohtii, kuinka alastomuus voi olla myös häiritsevä tekijä – ja tottahan se joskus on.

Entä kuinka paljon alastomuutta näyttelijältä voi vaatia? Emerson ei sentään lähde kollegansa Richard Brodyn linjoille. Brodyn mielestä tulisi olla raja, ja hän pitää Viimeinen tango Pariisissa -elokuvaa rajanylityksenä, joka jätti jälkensä, ilmeisesti siis negatiivisen, Marlon Brandon ja Maria Schneiderin urille. Siitä huolimatta, että Brody on ennen kaikkea euroelokuvan ihailija.

Brody ei suinkaan halua kieltää seksuaalista kuvastoa elokuvista, mutta esittää, että se ei saa olla tyyliteltyä ja rujoa siihen naturalistiseen ja paljastavaan tapaan kuin Tangossa ja Shamessa. Estetiikan rajuus tuntuu olevan hänelle ongelma.

Suomalaisesta amerikkalaisen elokuvan ja jopa kriitikoiden tiukka siveys tuntuu oudolta. Rinnan näyttäminen on aina iso ratkaisu, alastonta miestä ei voida näyttää valtavirran elokuvissa – Hollywood-tuotannoissa – lainkaan. Se ei ole itsesensuuria. Ikärajat määrätään siellä erittäin tarkkaan tällaisten seikkojen, myös kiroilun, vuoksi. (Suomessa ja muissa Pohjoismaissa kaikenikäisille sallitussa elokuvassa voi olla ei-seksuaalista alastomuutta.)

Emerson tietää eroista.

”As for nudity itself, attitudes toward it vary widely by individual and by culture, of course. (Swedes, for example, don’t think twice about being naked around the family or strangers in the proper settings.) Is nudity, in and of itself, or when presented in a sexual context, a moral or artistic issue — or just a part of human experience that mainstream movies tend to gloss over?”

Yhdysvalloissa suurin osa ihmisistä näkee alastoman aikuisen – tai nännin – ensimmäistä kertaa elämässään elokuvassa. Aikoinaan leffateatterissa, sittemmin ehkä vähän nuorempana videolta, nyt netin aikana kenties siellä. Televisiossa ei ole alastomuutta, paitsi maksullisilla kaapelikanavilla.

Meillä nuorisoelokuvassa voi olla alastomuutta, seksiä ja masturbointia.

En tiedä, voisiko esimerkiksi Kielletty hedelmä päästä Yhdysvalloissa tavallisiin elokuvateattereihin edes korkealla R-ikärajalla. Ilmeisesti ei, koska siinä on runkkaamista.

Musta jää olisi miehen sukuelinten vilahtamisen vuoksi samanlainen mahdottomuus. Miesten vuorosta puhumattakaan. Alastomuudella on Yhdysvalloissa aina seksuaalinen konnotaatio, jos ei muuten olisi, se kyllä keksitään.

Nämä ovat tietysti ajatusleikkejä, koska USA:ssa merkittävät teatteriketjut pyörittävät käytännössä vain ja ainoastaan Hollywood-elokuvaa.

Siitä voi olla tyytyväinen, ettei amerikkalaisen massaviihteen vain paheneva puritanismi ole mennyt meillä läpi. Hollywoodin nuorisoelokuvissakin voidaan olla asenteellisia ja paheellisia, vihjailla vaikka kuinka, ja kiihottaa mainosmaisilla kuvilla, mutta seksistä ei saa puhua suoraan. Siitä voidaan pilailla, mutta sen myöntäminen normaaliksi tarpeeksi on vähän hankalaa. (Tuore romanttinen komedia Vain seksiä on ilahduttavasti pieni poikkeus tästä.) Kondomin näyttäminen saattaisi nostaa ikärajaa – tai sen ajateltaisiin herättävän yleisössä liian ristiriitaisia tunteita.

Nakuilu suomalaisissa elokuvissa on joskus rumaa ja joskus turhaa, mutta aina rehellisempää kuin amerikkalainen kieltämisen ja kuiskimisen malli.

Kalle Kinnunen

Kirjoittaja on vapaa toimittaja ja Suomen Kuvalehden avustaja.

Keskustelu

”Seksuaalisuudella on Yhdysvalloissa aina seksuaalinen konnotaatio, jos olisi, se kyllä keksitään.” Alastomuudella?

Elävän kuvan varhaisimpiin virallisiin attraktioihin kuuluivat Mareyn ja Muybridgen kuvasarjat, joissa nähtiin klassisesti kuvattuja alastomia vartaloita, ja vastaavia ”tieteellisiä ja taiteellisia” esityksiä tuotettiin vuosikymmeniä.

Australialainen uimari Annette Kellerman esiintyi alastomana vuonna 1916 Foxin valtavirtaelokuvassa JUMALIEN TYTÄR (A DAUGHTER OF THE GODS), ja alastomuus oli hänelle maailman luonnollisin juttu.

Paljas pinta ja täysi alastomuuskin oli mahdollista Hollywood-elokuvissa noin vuosiin 1932-1933 asti esimerkiksi paratiisisaarielokuvissa. Meikäläisen ensikokemus moisesta oli lapsena nähty TARZAN JA VALKOINEN NAINEN, jossa tosin Janen alastonuintia ei suorittanut Maureen O’Sullivan (Mia Farrowin äiti) vaan olympiauimari Josephine McKim.

Miten tarpeellista alastomuus on eroottisessakaan aiheessa on tapauskohtaista. Greta Garbo, Marlene Dietrich ja Mae West selvisivät hyvin kiireestä kantapäähän puettuina. Marilyn Monroelle alastomuus oli Annette Kellermanin tapaan maailman luonnollisin asia.

Kun Production Code kaatui vuonna 1968, alastomuudesta tuli joskus melkein pakollinen numero amerikkalaisissa elokuvissa. Maria Schneideria kohdeltiin sikamaisesti elokuvassa Viimeinen tango Pariisissa. Bertolucci pyysi anteeksi mutta liian myöhään.

Jotkut näyttelijät ovat rentoja ekshibitionisteja. Muita ei pitäisi painostaa sellaiseen, mikä jää ikuisesti eetteriin.

Minä kestän kohtuullisen hyvin amerikkalaisten elokuvien puritanismin, jopa paremmin kuin intialaisten , kiinalaisten tai kamerunilaisten elokuvien niinikään teennäiseltä vaikuttavan pidättyvyyden. En yleensä kysy elokuvalippua ostaessani, näytetäänkö elokuvassa bushmannien sukupuoliyhdyntää, ukrainalaisen perämiehellisen pariairokaksikon maaliintuloa tai torniolaisnaisten suojalkapalloilua.

Nämä kuvat, nämä tunnelmat ovat kuitenkin jääneet kirkkaimpien elokuvaelämysteni joukkoon.

Antti Alanen: ”Paljas pinta ja täysi alastomuuskin oli mahdollista Hollywood-elokuvissa noin vuosiin 1932-1933 asti esimerkiksi paratiisisaarielokuvissa.”

Toden totta. Tämän unohtaa helposti.

”Jotkut näyttelijät ovat rentoja ekshibitionisteja. Muita ei pitäisi painostaa sellaiseen, mikä jää ikuisesti eetteriin.”

Siinäpä suunnattoman vaikea kysymys. Näyttelijä ei tietenkään ole vain materiaalia, karjaa kuten Hitchcock määritteli, mutta mikä on hyväksikäyttöä? Vaikkei ihan tavallisesta elokuvateollisuudesta olekaan kyse, onhan jokunen pornotähtikin yhtäkkiä (uskoon tultuaan ym. tapauksissa) ilmoittanut, että heidät vain pakotettiin uralle, se ei ollut omasta tahdosta kiinni.

Amerikkalaisissa, myös Hollywood, elokuvissa on itsetarkoituksellisia alaston ja seksikohtauksia siinä missä muuallakin tehdyissä.

Esim. viimeksi jossain Love and the Other Drugsissa jossa toisaalta yritettiin vähän normaalia vakavampaa romanttista komediaa mutta toisaalta kosiskeltiin katsojia Anne Hathawayn tissien esittelemisellä.

”Nakuilu suomalaisissa elokuvissa on joskus rumaa ja joskus turhaa”

Joskus turhaa? Ennemminkin niin päin että vain joskus ei turhaa.

Esim. jonkun Aku Louhimiehen koko tuotanto on melkein pelkkää yhtä turhaa alaston/seksikohtausta, mutta ei kai tyypiltä joka aloittaa jollain Levottomien kaltaisella pehmopornovedätyksellä jossa näyttelijöiden ensisijainen homma on lähinnä esitellä paljasta pintaa, voinut paljoa muuta odottaakaan.
Ja jotkut Mustan Jään Outi Mäenpään turhat tissien esittelyt on ihan samaa osastoa.

Eikä tollaisessa mitään rehellistä ole.

Rukajärven tien alun seksikohtaus oli totaalisen kosiskeleva: 40-luvun kasvatit, hyvien perheitten lapset siinä harrastivat rentoa ekakertaseksiä auringonlaskun valossa. Tosimaailmassa siihen maailman aikaan ja käytösnormien mukaan he olisivat joko olleet todennäköisimmin ilman ja arasti pussannet, tai nysvänneet peiton alla huono omatunto seuranaan. Mutta saatiinpahan Björklundin tissiä näyttää ja katsoja odottelemaan lisää samaa (ei tullut).

Olet varmaan KK nähnyt myöskin sen dokumentin ”This Movie Is Not Yet Rated”, missä käsitellään aika pitkälti samaa asiaa, ikärajojen suhteen. Eli USA:ssahan on se klassinen kaksinaismoraali sen suhteen, että ns. sallitussa (tai jopa lasten) elokuvassa saa olla aika roimaa väkivaltaa, mutta ikäraja jää silti sinne jonnekin PG- tai PG13-tasolle – mutta annas olla jos elokuvassa vilahtaa nänni saatika alastonta pintaa (edes ei-seksuaalisessa mielessä, tyyliin sauna), niin ikärajaksihan napsahtaa Rated R (eli K17 suurinpiirtein). Tästä seuraa usein huvittavia ristiriitoja muun maailman suhteen, kun joku kaikille sallittu komedia on pelkästään USA:ssa Rated R.

Tuo jonkun mainitsema ”Love and Other Drugs” oli muuten jotenkin huvittava esimerkki elokuvasta, jossa siitä Hathawayn puolialastomana pomppimisesta oli tehty todella iso numero, mutta itse elokuvassa oli -todella- kummallinen yleisvire. Päähenkilöparin kemiat olivat myös aivan pyöreän nollan tasolla.

Minua on myös aina huvittanut amerikkalaisessa mediassa se, kuinka VALTAVA tabu se nänni on. Luin tässä uutta ESPN Magazinen ”Body Issue” -erikoisnumeroa, minkä ideana on valokuvata eri urheilijoita ”alasti”. Yhdelläkään eivät näkyneet.

Orson Welles: ”I hate it when people pray on the screen. It’s not because I hate praying, but whenever I see an actor fold his hands and look up in the spotlight, I’m lost. There’s only one other thing in the movies I hate as much, and that’s sex. You just can’t get in bed or pray to God and convince me on the screen.”

”Esim. jonkun Aku Louhimiehen koko tuotanto on melkein pelkkää yhtä turhaa alaston/seksikohtausta, mutta ei kai tyypiltä joka aloittaa jollain Levottomien kaltaisella pehmopornovedätyksellä jossa näyttelijöiden ensisijainen homma on lähinnä esitellä paljasta pintaa, voinut paljoa muuta odottaakaan.”

Niin, alastonkohtauksia ei saisi olla varsinkaan seksikohtauksissa, eikä seksikohtauksia ihmissuhteita käsittelevissä elokuvissa. Ei ne seksikohtaukset kuulu tavalliseen elämään! Ja harva suomalainen on elämänsä aikana alasti, ei ainakaan joka päivä.

Hieno ohjaaja on Louhimies.

Yleltä tuli muuten joskus hyvä sarja ”Seksin ja sensuurin valkokangas”.

Onhan se aika sievistelevää miten jossain Sex and the City -sarjassa/elokuvissa jaaritellaan seksistä tunnista toiseen, mutta sängyssä pysyy rintsikat tiiviisti päällä (kaikilla muilla paitsi Samanthalla) ja kylppäriin lampsitaan lakanaan kietoutuneena. Tai ehkä se on todellinen tilanne Atlantin tuolla puolen. Kertokoon ken tietää.

Meillä vapautuneessa Euroopassahan odotetaan kieli pitkällä Lars von Trierin tulevaa naisen seksuaalisuutta käsittelevää elokuvaa. Leffa josta ei taideta ihan lähitulevaisuudessa tehdä Hollywoodissa remake-versiota! Ei vaikka skandinaavisuus olisikin päivän sana.

Drive-leffaan palatakseni, ehkä se tuntui niin raikkaalta kun siihen ei oltu väkisin ympätty eteiskohtausta jossa vaatteita revitään apinanraivolla toisen päältä tms. Silti (vai juuri siksi?) miehen ja naisen välillä oli selvä lautaus.

atp nyt vaikuttaa vaan perustirkistelijältä jolle turhienkin alaston ja seksikohtausten kritoiminen on kova paikka koska niiden kyttäämisen ympärillä sen elokuvien katselu pyörii.
Louhimies on lähinnä pehmoporno-ohjaaja jonka elokuvissa näispääosien esittäjien ensijainen tehtävä on esitellä paljasta pintaa.

Näitä luetaan juuri nyt