Kalle Kinnusen elokuvablogi.

Alan Partridgen ura televisiossa ja elokuvassa

Kalle Kinnunen
Blogit Kuvien takaa 27.12.2013 13:46

Steve Cooganin näyttelemä Alan Partridge on brittihuumorin parhaita hahmoja. Partridge on itserakas mediapersoona, joka ei näe omia heikkouksiaan. Cooganin ohella hahmon takana on käsikirjoittaja Armando Iannucci, jonka muita luomuksia ovat poliittiset satiirisarjat Politiikan nappula ja Veep.

Partridge on seikkaillut televisiossa 1990-luvun alusta asti. Ensimmäisessä omassa tv-sarjassaan Knowing Me, Knowing You (1994, Ylellä nimellä Kukkona tunkiolla show) hän oli huonon talk show’n tahditon isäntä. Kauden jaksot olivat ikään kuin tämän ohjelman jaksoja.

Nerokkaat I’m Alan Partridge -sarjat (1. kausi 1997, 2. kausi 2002; Ylellä taas nimellä Kukkona tunkiolla show) seurasivat tyypin elämää avioeron ja oman televisio-ohjelman menettämisen jälkeen. Partridge koetti päästä takaisin pinnalle ymmärtämättä, ettei hän vaan osaa. Hänen ohjelmaideansa ovat narsistisia ja vitsinsä surkeita. Hän suuttuu lapselle hävittyään tälle videopelissä, ja tuohtuu, kun sihteeri ehdottaa auton vaihtamista pienempään säästösyistä.

Huumorin tyyliä kuvaa kakkoskauden kohtaaminen irlantilaisten tv-tuottajien kanssa. He melkein nielevät suupaltin jutut, kunnes Partridge ei voi enää kerta kaikkiaan pitää suutaan kiinni aiheesta, josta ei saa puhua – IRA:sta. Partridge onnistuu myös arvioimaan Sunday Bloody Sunday -kappaleen kertovan siitä, kuinka turhauttava ja tylsä päivä sunnuntai on.

Kun touhottava ja itsekeskeinen Partridge ei uskaltanut kertoa firmansa työntekijöille, että kaikki saavat potkut televisiosopimuksen rauettua, hän lukitsi heidät neukkariin, ilmoitti uutisen keskusradiolla ja pakeni palotikkaita pitkin viettämään uuden heilansa kanssa mukavaa vapaapäivää pöllötarhaan.

Kolmoskaudella Partridge oli löytänyt itseään nuoremman, alati kikattavan ukrainalaisen tyttöystävän ja saanut uuden mahdollisuuden mediassa. Jos kakkoskaudella naurettiin sille, kuinka omahyväinen pönttö mokailee kaiken, kolmannella naurettiin sille, kuinka hyvin hänellä meni.

Partridge seikkaili aikansa myös nettitelevisioon tuotetuissa jaksoissa, mutta nyt hänen ympärilleen on tehty elokuva.

Alan Partridge: Alpha Papa on Suomessa nimeltään, tietysti, Alan Partridge: Kukkona tunkiolla.

Hyvä uutinen on se, että elokuva (tässä traileri) on onnistunut televisiosarjan valkokangasversioksi erinomaisesti. Huumori luottaa yhä katsojaan.

Hieman valittamisen varaa kuitenkin on. Mukana on muutamia latteita törmäilykohtauksia ja muka vauhdikas loppuhuipennus on haukotuttava. Sarjan parhaiden jaksojen kipeästä intensiteetistä ja ideoiden ilotulituksesta ollaan kaukana, mutta ne olivatkin suunnilleen hauskinta lajissaan.

Elokuvan heikkouksien syy on perinteinen: halu miellyttää mahdollisimman laajaa yleisöä.

Toisella ja kolmannella televisiokaudellaan (1997 ja 2002) Coogan kehitti Partridgen hahmon inhimillisyyttä myös surulliseen suuntaan. Se kasvatti sympaattisuutta.

Partridgen yksinäisyys ei kuulu elokuvaan. Sarjassa hän esimerkiksi yritti aktiivisesti ottaa yhteyttä aikuisiin lapsiinsa, jotka halveksuivat häntä. Kakkoskauden mieleenpainuvampia näkyjä on mies kävelemässä motellista huoltoasemalle laulaen mielialansa kohottamiseksi Goldfingerin teemaa. Hän kävelee tomerana moottoritien laitaa, koska hänellä ei ole mitään tekemistä ja koska kukaan ei hänen seuraansa kaipaa.

Toisaalta Partridgen rasismi, jota hän ei kerta kaikkiaan itsessään näe, oli sarjassa rujoakin. Hän oli etuoikeutetun, äärikonservatiivisen lihaa syövän valkoisen äveriään miehen perikuva. Huonolla hetkellä hän totesi markkinoilla käydessään oivaltaneensa, että vihaa rahvasta.

Ja taas toisaalta sarjassa jopa kyseenalaistettiin perusäijämäisen, Roger Moorea ihailevan ja heteroutta itsestäänselvyytenä pitävän Partridgen seksuaalinen suuntautuminen. Hän oli äärimmäisen kiinnostunut hotellin talonmiehen tiedoista Thaimaan ladyboy-kulttuurista. ”Fascinating creatures!”

Tämä epämiellyttävyyden ja inhimillisyyden yhdistelmä teki tyypistä niin nerokkaan ja syvän. Hän ei aina tiedä, kuka hän on. Antisankarin epäselvää minäkuvaa on elokuvassa loivennettu, vaikka tollosta on yhä kyse.

Kärjistäen Alan Partridge: Kukkona tunkiolla on riskitön bailuleffa, josta tämän maailman alanpartridgetkin varmaan pitäisivät. Sarja oli parhaimmillaan aina tragikomedia.

Alan Partridge: Kukkona tunkiolla ensi-illassa 27.12.

Kalle Kinnunen

Kirjoittaja on vapaa toimittaja ja Suomen Kuvalehden avustaja.

Keskustelu

Näitä luetaan juuri nyt