Kalle Kinnusen elokuvablogi.

Ajatuksia tieteiselokuva Elysiumista, osa 1: poliittisen sanoman paikka Hollywood-scifissä

Kalle Kinnunen
Blogit Kuvien takaa 7.8.2013 07:46

Neill Blomkampin ohjaama Elysium on sähäkkä tieteisrymistely, ja se tuntuu erinomaiselta Hollywoodin lattean jättielokuvatarjonnan keskellä. Tarina sijoittuu reilun sadan vuoden päähän tulevaisuudessa. Silloin ensimmäisen ja kolmannen maailman väkivalloin vartioitu raja on siirtynyt Maapallon kiertoradalle. Ohjaaja Blomkamp on kuitenkin vähätellyt elokuvansa yhteiskunnallista kantaaottavuutta. Miksi?

Perjantaina ensi-iltaan tulevan Elysiumin vertauskuvallisuus on väkevää ja selkeää. Väestön kasvettua ja ympäristön tuhouduttua Maapallolla eletään kuin nyt jonkin kehitysmaan suurkaupungin laidalla.

Elokuvan Los Angeles-jaksot kuvattiin Mexico Cityssä kaatopaikalla ja kortteleissa, joihin ei valkonaamalla ole yleensä asiaa.

Vuoden 2154 Kaliforniassa yleisin kieli on espanja ja kansalaisilla on varaa vain sellaiseen, mikä Elysium-avaruusasemalle muuttaneiden silmissä on ikivanhaa roskaa. Terveydenhoito on kehittynyt niin, että ikuinen elämä on mahdollista rikkaille, mutta Maapallolla saadaan tyytyä tämän päivän suomalaista poliklinikkaa vastaavaan tasoon.

Matt Damon on elokuvan vastentahtoinen sankarihahmo, joka saa kuolettavan annoksen säteilyä työskennellessään asetehtaalla, jossa turvallisuus on hikipajatasoa. Jodie Foster on Elysiumin korkein väkivallan virkamies ja Sharlto Copley näyttelee hänen käsikassaraansa, sosiopaattihahmoa jonka eteläafrikkalainen Copley on kertonut tyylitelleensä kotimaansa pahamaineisten erikoisjoukkojen pohjalta.

Blomkamp on sanonut esimerkiksi Wiredin haastattelussa, ettei elokuva ole kantaaottava eikä sillä ole sanomaa. Tosiasiassa se on kantaaottava ilmeisellä tavalla, ja sen lopussa on iso sanoma.

Ohjaajan kommenttia voi kummastella, mutta täytyy muistaa, että Sony-studion näkökulmasta kyseessä on sadan miljoonan dollarin viihdetuote.

Ei sellaista pidä itse leimata poliittiseksi. Elokuva voi olla sitä, eikä sen tarvitse kauheasti peitellä korttejaan, mutta tekijöiden on parempi olla asioista haastatteluissa hiljaa.

Poliittiseksi, yhteiskuntakriittiseksi saati vasemmistolaiseksi leimautuminen on Yhdysvalloissa viihdetuotteelle aivan liian raskas leima.

Sitä riskiä taas ei ilmeisesti ole, että äärikonservatiivit känkkäränkät ihan itse tulkitsisivat, että Elysium sanoo samaa kuin Occupy-liike.

Seuraa kirjoittajaa Twitterissä: @kallekinnunen

Kalle Kinnunen

Kirjoittaja on vapaa toimittaja ja Suomen Kuvalehden avustaja.

Keskustelu