Kalle Kinnusen elokuvablogi.

A-Team vastaan The Losers – Liam Neeson ja kumppanit häviävät

Kalle Kinnunen
Blogit Kuvien takaa 9.6.2010 07:01

1980-luvun alun televisiosarja A-Team kääntyi militaristiseksi teknologiaseikkailuksi ja miesfantasiaksi. Kilpaileva erikoisjoukkoelokuva The Losers on parempi, mutta nähdäänkö sitä Suomessa lainkaan?

A-Team-elokuvan tyylilajina on liioitteleva machoilu. Tehtävien välillä – chillailutunnelmissa sotilastukikohdassa – käytetään jääestoainetta barbecue-marinadina ja niin edelleen. Miten hurjaa!

Uskottavuuden rippeilläkään ei ole väliä: helikopteritakaa-ajon tiimellyksessä yksi sankareista sammuttaa roottorin, jotta kopteri vajoaa ja väistää vihollisen ohjukset, ja käynnistää sen tarvittaessa uudelleen sekunnin murto-osassa.

Loppuhuipennuksessa (tai -huiputuksessa) rahtilaivan kannelta putoaa kymmeniä ellei satoja valtavia kontteja, joiden alta Liam Neeson ja kaverit kipittelevät pakoon. Visio on paperilla huima, mutta  valkokankaalla vain nolo, pelkkää CGI-kakkaa: ei tarvitse olla asiantuntija nähdäkseen, kuinka kaaos on animoitu tietokoneella.

Tällaisessa meiningissä voitaisiin tietty heittäytyä kunnon pähkähulluuteen, kuten vaikkapa Bad Boys kakkosessa, Double Teamissa tai – tietenkin – Crankeissa. Mutta ei.

Olennaista on, että vaaran tuntu uupuu tyystin ja sankarit ovat haavoittumattomia. Aiemmin hyvin väkivaltaisia elokuvia (Narc, Smoking Aces) tehneen ohjaaja Joe Carnahanin käsiä tietenkin sitoo amerikkalainen ikäraja: PG-13-puitteissa ei saa juuri näyttää verta. Varminta elokuvan toimintakohtauksissa on se, että kaikesta lupaillusta rajusta jänistetään viime hetkillä.

Vain reilua kuukautta ennen A-Teamin maailmanlaajuista ensi-iltaa USA:ssa tuli kankaalle The Losers, DC Comicsin sarjakuvaan perustuva hyvinkin samankaltainen toimintahupailu. Petetystä erikoisyksiköstä kertovassa elokuvassa on yhtä maskuliininen tunnelma, runsaasti huumoria ja tämänkin lopussa mäiskitään satamassa. Ikäraja-limiitti on sama.

The Losers on elokuvista parempi, ja siihen on yksi syy: sillä on rämäpää-tyylilajista huolimatta kosketus todellisuuteen.

The Losersin sankarit eivät ole kuolemattomia yli-ihmisiä. Toimintakohtauksissa he eivät voi tehdä ihan mitä vain. Tietyt säännöt määritellään alussa, kun jopa lasten kerrotaan kuolleen eräässä onnettomuudessa. A-Teamin maailmassa ei kuitenkaan voisi olla lapsia, koska kukaan ei tietäisi, miten niitä tehdään.

Paljastavin ero on nimittäin suhteessa seksiin. A-Teamissa miesten ja naisten välit ovat korkeintaan vitsin aihe. Naistenmies-Faceman (Bradley Cooper) vähän flirttailee, mutta se on aina pelkkää tsoukkia ja virnuilua. Sharlto Copleyn ja Quinton Jacksonin näyttelemät tyypit ovat isoja lapsia.

The Losersissa Jeffrey Dean Morganin esittämän tiiminjohtajan ja Zoe Saldanan salaisen agentin (eipä tunnistaisi Avatar-tähdeksi) välillä on sähköä. Ja seksikohtaus, melko viitteellinen mutta kuitenkin.

A-Team on lässy ja muovinen leluelokuva, mutta The Losersia katsoo ihan mielellään.

A-Team ensi-illassa perjantaina. The Losersin valkokangaslevitys Suomessa on auki.

Kalle Kinnunen

Kirjoittaja on vapaa toimittaja ja Suomen Kuvalehden avustaja.

Keskustelu

A-Team ja the Losers kyllä kuuluu siihen osastoon, että aivot narikkaan ja katsellaan actionia sen enempää miettimättä kuinka realistista se on. A-Team ehkä tulisi katsottua vain ja ainoastaan Rampage Jacksonin takia, ja sekin UFC:n ansiosta. Veikkaan myös, että ne jotka katsovat UFC -otteluita, varmasti myös viihtyvät A-Team leffaa katsoessa.

Ikävä tuoda uutisia mutta aivot narikkaan elokuviakin on niin hyviä kuin huonoja

Näitä luetaan juuri nyt