Luutunut instituutio uudistui kertaheitolla – Oscareille on nyt vaikeampi irvailla
Parasiten Oscar-voitto oli yllätys, mutta ei enää viime metreillä valtava yllätys. Elokuva oli hiipinyt vedonlyöntitoimistoillakin kakkossijalle sekä ohjauksen (Bong Joon-ho) että parhaan elokuvan kategorioissa.
Uuden sivun elokuvahistoriassa Parasiten juhlapäivä kyllä kääntää. Oscarien historiassa ei ole aiemmin annettu parhaan elokuvan palkintoa ei-englanninkieliselle elokuvalle. Parhaan elokuvan ehdokkuuksiakin ”vieraskieliset” ovat aiemmin saaneet yhteensä vain kymmenen kertaa – ja yksi oli Clint Eastwoodin ohjaus. Tahtia ei parantanut edes se, että kategorian ehdokasluku laajeni viidestä jopa kymmeneen.
Täytyy myöntää, että olin itse sangen iloisesti yllättänyt, kun Sam Mendesin ohjaama 1917 – Taistelulähetit ei napannut tärkeimpiä Oscareita. Se ja Parasite ovat kumpikin omasta nokkeluudestaan kiihottuneita elokuvia. Ero on muun muassa siinä, että Parasite on runsas ja hauska, kun 1917 puolestaan tarjoaa substanssina vain verta, hikeä ja kansallisia kyyneleitä -paatosta. (Muistin taannoin Gaspar Noén kommentin nimenomaan samantapaisia subjektiivisen kameran ylikorostuskeinoja käyttävän Enter the Void -elokuvansa näkökulmaratkaisusta. Haastattelussani kymmenen vuotta sitten Noé pohti, että häntä kiinnosti uppoutua luuserin sisäiseen maailmaan, eikä häntä kiinnosta mennä papin tai sotilaan pään sisään. Kas, kai olen enemmän Noén kuin Mendesin linjoilla.)
Oscar-gaalaa edeltävä aika on vuoristorataa. Martin Scorsesen The Irishman oli varhainen suosikki, jolle ei kymmenestä ehdokkuudesta huolimatta herunut yhtään Oscaria. Quentin Tarantinon Once Upon a Time in Hollywood oli toinen suosikki. Jossain vaiheessa se näytti hyvin mahdolliselta parhaan elokuvan kategorian voittajalta.
Mendesin elokuva jyräsi muiden edelle vasta vuodenvaihteen jälkeen, etenkin Golden Globes -voitoillaan ja toki myös ehdokkuuksien määrän turvin. Globes-äänestäjille itseriittoinen briljeeraus kelpasi.
Kun näin Greta Gerwigin tulkinnan Pikku naisista, olin jonkin aikaa optimistinen, että se voisi olla jopa parhaan elokuvan Oscarin voittaja: terävä ja moderni päivitys suosikkiaiheesta ja verevä elokuva muutenkin – sekä kaupallinen menestys. Ilman ehdokkuutta ohjaajien killan omissa palkinnoissa Gerwigistä tuli Oscareissa orpo. Kun ohjauksen ehdokkuutta ei herunut Oscareissakaan, elokuvan mahdollisuudet olivat siinä. Lopulta Pikku naisia sai ainoastaan puvustus-Oscarin.
Ehdokasvalintojen tasa-arvossa on parantamista, mutta Oscarien luutuneisuus ei ole enää totta. Siitä kieli jo pienen ja persoonallisen Moonlightin voitto, ja nyt otettiin valtava harppaus siinä, millaisista lähtökohdista voi tulla paras elokuva. Monimuotoisuuskehitys on käynnissä orgaanisesti.
Bong Joon-hon menestystä ja sen avaimia tullaan varmasti pohtimaan ja avaamaan vielä pitkään. Eräs merkittävä seikka oli toteutunut jo ennen Oscar-gaalaa.
Parasite oli jo todellinen menestyselokuva. Briteissä se keräsi nyt viikonloppuna (jos ennakkonäytökset lasketaan mukaan) kaikkien aikojen suurimman ei-englanninkielisen elokuvan ensi-iltayleisön. Yhdysvalloissa jo syksyllä valkokankaille tullut Parasite on tahkonut ei-englanninkieliselle elokuvalle poikkeuksellisen tuloksen. Nyt Pohjois-Amerikan lipunmyynti on 35 miljoonassa dollarissa. Yli sadankin miljoonan taalan tekstitettyjä elokuvia on toki ollut (viimeisimpänä 20 vuoden takainen Hiipivä tiikeri, piilotettu lohikäärme), mutta 50 miljoonaankaan ei ole ylletty yli kymmeneen vuoteen. (Netflix ei ole paljastanut Roman tuloksia, mutta esitetyt arviot ovat tyyliin viisi miljoonaa.)
Suomessa Parasite sai ensimmäisenä esitysviikkonaan noin 16 000 katsojaa. Onko se paljon? No, vertailun vuoksi: viime vuoden parhaan elokuvan Oscar-voittaja Green Book (jossa oli kuitenkin tuttuja näyttelijöitä, kuten Viggo Mortensen) sai avausviikollaan reilut 9000 katsojaa. Meillä Parasiten tukena on vain hyvä maine ja hyvät arvostelut. Edes ohjaaja Bong ei ole tunnettu muuten kuin valistuneemmissa, elokuvafestivaaleja tai aasialaista elokuvaa aktiivisesti seuraavissa piireissä.
Green Bookista tuli Suomessa sadan tuhannen katsojan elokuva. Olisiko Parasitella rahkeet samaan? Aasialaisen elokuvan Suomen-ennätyksiä, Pokémon elokuvan noin 201 000 katsojaa ja Hiipivän tiikerin 198 000 katsojaa se tuskin peittoaa.
Silti siitä on tulossa aivan omanlaisensa ilmiö, korealainen päänavaus valtavirrassa. Kaiken huipuksi se on avoimen poliittinen ja yhteiskunnallinen – ja juuri se lienee syy, miksi se puhuttelee sekä katsojia että Oscar-äänestäjiä eli alan ammattilaisia.
Muokattu 11.2. klo 8.15: aiemmin tekstissä väitettiin, että Hiipivä tiikeri, piilotettu lohikäärme olisi Suomen katsotuin aasialainen elokuva. Kaikkien aikojen katsotuin aasialainen elokuva Pokémon elokuva (1998) lisätty.