Koirat eivät käytä housuja: suomalaista sadomasotraumaterapiaa Cannesin glamourin vastapainona

Profiilikuva
Blogit Kuvien takaa
Kalle Kinnunen on vapaa toimittaja ja Suomen Kuvalehden avustaja.
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Jukka-Pekka Valkeapään uusi elokuva Koirat eivät käytä housuja saa tänään maailmanensi-iltansa Cannesin elokuvajuhlilla. Aamulla se esitettiin lehdistölle ja illalla on gaalanäytös.

Elokuva kuuluu Director’s Fortnight -sarjaan, eli se ei kilpaile Kultaisesta palmusta. Esityssarja on rinnakkainen virallisen, Thierry Fremauxin johtaman ohjelmiston kanssa.

Usein asemaa Cannesissa ja lopulta nousua kilpasarjaan pedataan nimenomaan Director’s Fortnightin kautta: sinne ovat ensimmäiset Cannes-elokuvansa saaneet esimerkiksi Martin Scorsese ja Aki Kaurismäki. Esityssarjassa on usein mukana sellaisia vähemmän salonkikelpoisia elokuvia, joiden tyylillinen rosoisuus ei aivan salli niiden nousta official selectioniin.

Koirat eivät käytä housuja sopii Director’s Fortnightin ronskiin kattaukseen oivallisesti. Se on satumainen tarina sadomasokistisesta suhteesta, mutta enemmän elokuva surusta ja yksinäisyydestä.

Pekka Strangin näyttelemä kirurgi Juha on menettänyt vaimonsa. Juha kokee syyllisyyttä ja vajoaa masennukseen tai kaipuuseen. Ehkä kuolemankaipuuseen.

Kuten nimestä voi arvata, elokuvassa on vinoa huumoria. Tarina kulkee määrätietoisesti ja taitavasti mauttoman rajalla. Viedessään teini-ikäisen tyttärensä ottamaan lävistystä Juha päätyy tatuointi- ja lävistyspaikan hämärässä lady dominan käsittelyyn.

Kuristusote palauttaa Juhan elämään, sillä tajuntansa menettäessään hän näkee kuolleen vaimonsa.

Elokuvan moottorina on Juhan pakkomielle päästä takaisin samaan tilaan ja samoihin harhoihin – ja ehkä etenkin fantasiantavoitteluun verhoutunut kuolemankaipuu. Työ ja yhteys tyttäreen jäävät sivuun, kun mies janoaa takaisin Monan (Krista Kosonen) käsittelyyn.

Virkamiesmäisen Juhan ja arvoituksellisen Monan perverssi köydenveto menee niin pitkälle, että helposti samastuvalta katsojalta edellytetään jalostunutta kivunsietokykyä.

Pietari Peltolan kuvaus painottaa viileyttä ja pintaa. BDSM:n asetelmallisuus ja roolileikit kääntyvät harkitun sliipattuiksi jaksoiksi, joissa on tarkka rytmi.

Valkeapää tuntuu tekevän pesäeroa aiempaan tuotantoonsa vaihtamalla tyyliä selkeästi elokuvan alussa: ennen traagista onnettomuutta kuvissa on sitä malickmaista luonto-orgaanista autereisuutta, josta Muukalainen ja He ovat paenneet ammensivat kauneutta. Siitä siirrytään kaupunkimiljööseen, Juhan vauraan elämän minimalismiin ja Monan maailman varjoihin ja neonvaloihin.

Elokuva on ohjaajan paras. Tarinan kuolemateeman huomioiden voi kuulostaa erikoiselta, että Koirat eivät käytä housuja on merkittävästi vähemmän ahdistunut kuin Valkeapään kaksi edellistä elokuvaa. Siinä ei ole lainkaan sitä vakavuuden tavoittelua, joka teki Muukalaisesta liian raskaan.

Juhan haaveista huolimatta elokuva tähtää lohtuun. Jos jutussa on fatalismia, se on samanlaista kuin Jacques Audiardilla, jonka demi-monde tulee mieleen tunnelmista ja toteavasta kerronnasta. Perusdraaman proosallisesta selittelystä vapautunut aikakäsitys – yö ottaa vallan – on varmaotteisen elokuvallinen Claire Denisin ja Audiardin hengessä. Valkeapää itse on puhunut huumoriin ja ihmiskuvaan liittyen Billy Wilderistä.

Niin, onko elokuva komedia? Minusta se lähestyy musertavaa surua ja yksinäisyyttä nimenomaan absurdin huumorin suodattimella, tinkimättömästi melkein alusta ainakin ihan loppuun. Elokuvan viimeisten kuvien päällä soi yksi klassisen italodiskon elektronisista helmistä, Mr. Flagion Take a Chance. Melankolisen kylmä, robottiseksikäs ja itsevarma saundi kiteyttää jotain olennaista koko elokuvasta.

Lehdistönäytöksen jälkeinen kansainvälinen mediavastaanotto on vasta alkamassa. Screen Dailyn arvio oli vaisu joskin varsin positiivinen sikäli, että elokuvalle ennustettiin laajaa festivaalinäkyvyyttä. Muiden englanninkielisten elokuvamedioiden arvosteluja voidaan odottaa ainakin iltapäivään, mutta Twitter-kommentit ovat pääosin hyvinkin positiivisia.

Ilmoita asiavirheestä