Kiiruhda, jos Cold War kiinnostaa (ja miksei kiinnostaisi)

Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Pawel Pawlikowskin elokuva Cold War on erinomainen rakkaustarina ihmisistä, jotka eivät tule keskenään toimeen, mutta eivät halua olla erossakaan.

Cold Warin vastaanotto on ollut melkein niin hyvä kuin se voi olla. Minua se sykähdytti ehkä enemmän kuin ohjaajan edellinen, Ida. (Arvioni.)

Ehkä itse löysin Cold Warin ihmissuhdekuvioista ja vaivoin viilennetyistä intohimoista jotain itselleni tunnistettavampaa (tai helpommin sulatettavaa?) kuin Idan syyllisyysteemoista. Kenties sen tunnelma vain on voimakkaampi.

Cold Warista on keskusteltu, ja siitä laadituista suomalaiskritiikeistä on kirjoitettu analyysiäkin Kritiikin uutisiin (tosin tuossa artikkelissa ne pari ei-innostunutta arviota korostuvat).

Idasta tuli kolme vuotta sitten ilmiö. Se sai Suomessa 30 895 katsojaa. Määrä on huikea mustavalkoiselle puolalaiselle elokuvalle. Parhaan ulkomaisen elokuvan Oscar ei ainakaan haitannut.

Tällä hetkellä Cold War hallitsee European Film Awards -palkintoehdokkuuksia – se sai kaikki keskeiset ehdokkuudet – ja se taitaa olla kaikista varmin nimike myös kun ennustetaan ensi vuoden alussa julkistettavia ulkomaisen elokuvan Oscar-ehdokkuuksia.

Elokuvayleisön tiet ovat mutkaiset. Cold War ei kerta kaikkiaan vedä samalla tavalla kuin Ida. Suomessa ero on hyvin selkeä: katsojamäärä saattaa jäädä noin viidesosaan Idasta. Ehkä Idan voimakkaampi naiskeskeisyys houkutteli, ehkä nimi Cold War vie joidenkin potentiaalisten katsojien ajatuksia väärään suuntaan?

Ehkä Cold Waria on vaikeampi pukea (myyviksi) sanoiksi?

Joka tapauksessa Cold War on vain kolmen esitysviikon jälkeen jo pudonnut Suomen 20 katsotuimman elokuvan listalta, eli sitä ei enää näekään kuin muutamissa elokuvateattereissa.

Suosittelen kiiruhtamista, jos hyvä elokuva kiinnostaa. Tässä nyt olisi sellainen aikuisyleisön monitasoinen, älykäs ja tunteikas elokuva, jota niin monet tuntuvat kaipaavan. On ironista, että se vaativin yleisö on usein myös hidasliikkeisintä, eli ei ehdi valkokankaan ääreen, ennen kuin on myöhäistä.