Lapsellinen riita kuuelokuvasta: kulttuurisodan viholliskuvia luodaan väkisin

Profiilikuva
Blogit Kuvien takaa
Kalle Kinnunen on vapaa toimittaja ja Suomen Kuvalehden avustaja.
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Nähtyäni viime viikolla Damien Chazellen elokuvan Ensimmäisenä kuussa (First Man) ajattelin, että tässä on ainakin tasapainoteltu hyvin. Elokuva on hyvin amerikkalainen, ulkopuolisin silmin sitä voi kuvailla patrioottiseksikin. Se kertoo Apollo 11-lentoa edeltäneistä tapahtumista Neil Armstrongin elämässä ja hänen näkökulmastaan sekä lopussa tuosta ensimmäisestä kuulennosta. Pääosan näyttelee Ryan Gosling.

Tähtilippu on läsnä, toki. Astronauteille Apollo-ohjelmaan eli kuulentoon valmistautumiseen ja sen varsinaisen suorittamisen todellisuuteen ei liittynyt valtapolitiikkaa. Kuulennon rahoituksesta päättäneille tahoille se taas oli osa kylmää sotaa ja Yhdysvaltojen vallan pönkittämistä. Tämä motiivien ristiriita ja sen Armstrongille aiheuttama harmitus on yksi elokuvan elementti.

Lipunheiluttelua ei ole alleviivattu, koska ytimessä on tarina kovasta työstä ääriolosuhteissa, perhe-elämästä ja näiden välillä tasapainottelusta. Joitain ikonisia tai tv:stä tuttuja juttuja on jätetty lavastamatta – ne eivät kuulu tähän kertomukseen.

Elokuvassa ei myöskään näytetä tilannetta, jossa astronautit pystyttävät tähtilipun Kuun pinnalle.

Tästä irrallisesta seikasta tietyt Yhdysvaltojen konservatiivitahot ovat nyt rakentaneet suuren ongelman.

Monet oikeistovaikuttajat senaattori Marco Rubiota myöten ovat hermostuneet elokuvasta, tietenkin näkemättä sitä. Kyseessä ei ole tolkullinen kritiikki vaan kulttuurisodan lietsominen. Ärisijät rakentavat viholliskuvaa elokuvasta ja sen tekijöistä, siis ”Hollywoodin liberaaleista”.

Myös laitaoikeistolainen ex-näyttelijä James Woods on antanut ymmärtää, että elokuvien tulisi olla faktalistoja ja että Ensimmäisenä kuussa oikeastaan onkin kuulennon mahdollistaneiden ihmisten mustamaalausta.

Kukaan elokuvan nähnyt ei voisi allekirjoittaa väitettä siitä, että se olisi Amerikan-vastainen. Kuussakin lippu nähdään.

Amerikan idea viedään sekä vertauskuvallisesti että kirjaimellisesti kuuhun.

Ärisijöiden puolella on seikka, että varsinainen levitysensi-ilta on maailmanlaajuisesti vasta lokakuun alussa. Kiista saattaa laantua nopeasti, mutta yhtä hyvin se saattaa vaikuttaa elokuvan menestykseen Yhdysvalloissa, sen tärkeimmällä markkina-alueella – etenkin kun valheellinen väite lipun/isänmaallisuuden polkemisesta ehtii nyt levitä ja hautua viikkoja ennen kuin elokuva on yleisön nähtävissä (vaikka tähtilippua voi todistaa vaikka traileristakin).

Huonosta menestyksestä taas seuraisi tylsin mahdollinen lopputulema, nyanssien nitistäminen Hollywood-elokuvista entisestään. Pitäisikö kaiken olla kirjaimellista, pitäisikö tositarinoita kuvittavien tai niistä ammentavien elokuvien olla faktalistoja? Ei tietenkään, kukaan ei sellaisesta elokuvateatterissa maksaisi. Tässä tarinassa lippua tärkeämpiä asioita ovat Armstrongin vaimo Janet Shearon, jota näyttelee Claire Foy, sekä heidän lapsensa.

Wikipediaa on kiva lukea, mutta tarina ilman näkökulmaa on tylsä. Vaikka Ensimmäisenä kuussa ei ole syksyn paras elokuva (eikä huonokaan!), sen tehot ja koko olemassaolo liittyvät nimenomaan valittuun Armstrongin näkökulmaan. Chazelle on jo joutunut julkaisemaan lausunnon, jossa hän kertoo ettei lipun näyttämättömyys ollut poliittinen päätös.

Koko kina on aivan mieletön.