Suuri näyttelijätutkimus, joka kertoo lähinnä Valittujen palojen tilaajista

Profiilikuva
Blogit Kuvien takaa
Kalle Kinnunen on vapaa toimittaja ja Suomen Kuvalehden avustaja.
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

”He ovat suomalaisen yleisön eniten arvostamat näyttelijät”, otsikoi Hesari.

No ketkä?

Vesku Loiri, Seela Sella, Esko Salminen, Martti Suosalo ja Heikki Kinnunen.

25 nimen listalla on vain kuusi naista.

Aika jännä!

Alle 60-vuotiaita naisia on listalla yksi, Krista Kosonen.

Aika jännä!

Kyseessä on Valitut palat -lehden tutkimus, Hesari kertoo. Lehti on tilannut tutkimuksen Wyman Dillon -tutkimuslaitokselta. Tutkimukseen osallistui yli 2000 suomalaista, eli periaatteessa otos on laaja.

Mutta: ”Otos poimittiin asiakasrekisteristä, johon kuuluu noin 150 000 suomalaista”, jutussa mainitaan.

Siis Valittujen palojen asiakasrekisteristä. Aika jännä!

Kun tämä seikka huomioidaan, lista (josta puuttuvat useimmat aikamme suosituimmat ja lahjakkaimmat alle viisikymppiset näyttelijät) ei olekaan kovin suuri yllätys. Valitut palat nimittäin toteutti kutakuinkin saman tutkimuksen viisi vuotta sitten, tosin silloin haettiin ”Suomen luotetuinta näyttelijää”. Kärkikolmikko oli sama ja samassa järjestyksessä, Vesku Loiri, Seela Sella ja Esko Salminen. Silloin julkaistiin vain 14 näyttelijän lista, jolla oli kolme naista, nuorin heistä vain 76-vuotias.

Totta kai voidaan miettiä, mitä ”arvostaminen” ja ”luotettavuus” tarkoittavat. Totta kai Loiri, Sella ja Salminen ovat luotettavia ja arvostettuja, mutta miksi alle keski-ikäisten, naisten, saati alle eläkeikäisten naisten on vaikea päästä listalle?

Ovatko Valittujen palojen tilaajat hyvä otos suomalaisista? Näppituntumalta ja subjektiivisesti vaikea sanoa, kun en juuri tunne heitä. Ainoa varmuudella tuntemani Valittujen palojen tilaaja taisi oli mummoni, joka kuoli muutama vuosi sitten 95 vuoden kunnioitettavassa iässä.

Mummolassa luin lapsena Valittuja paloja. Pidin etenkin selviytyjien tositarinoista, niistä joissa joku pärjäsi viikon aavikolla yhdellä vesipullolla ja söi kaktusta. Lehdessä oli joskus myös Suomen sodista lähetettyjä koskettavia kirjeitä. Tosin mummonikin taisi lopettaa lehden tilaamisen jo 1990-luvulla.