Kallis suomalaiselokuva sai haukut Tanskassa, pieni sai kehut ykkösbisneslehti Varietyssä
Tämä kesäkuun viimeinen perjantai on ollut yllättävän jännittävä päivä suomalaisten elokuvantekijöiden kansainvälisen näkyvyyden kannalta.
Variety on julkaissut arvostelun Mikko Mäkelän esikoiselokuvasta, itsenäisesti rahoitetusta pienen budjetin ihmissuhdedraamasta A Moment in the Reeds. Se on poikkeuksellista, sillä maailmalle tähtäävät kotimaiset indiet tyyliin Rendel eivät ole saaneet kansainvälisten elokuva-alan bisneslehtien huomiota arvioiden muodossa. Suomalaiselokuvia arvioidaan Varietyssa, The Hollywood Reporterissa ja Screenissä muutenkin aika harvoin – yleensä tarvitaan avaus isoilla kansainvälisillä festivaaleilla, ennen kuin huomiokynnys ylittyy. Näiden lehtien kiinnostus kohdistuu niihin elokuviin, joilla nähdään olevan mahdollisuuksia levitykseen muuallakin kuin kotimaassaan tai ainakin vahva festivaalitulevaisuus.
Täytyy mainita, että vaikka A Moment in the Reeds on kuvattu Suomessa ja suuri osa tekijöistä on suomalaisia, sen tuotantoyhtiö on Iso-Britanniassa, mikä tekee elokuvasta virallisesti britin.
Arvion on laatinut Varietyn kärkikriitikkoihin kuuluva Dennis Harvey, ja se on elokuvan matalan profiilin huomioiden paitsi varsin pitkä, myös varsin kehuva. Sattumoisin A Moment in the Reeds tuli juuri tänään Suomessa pieneen levitykseen.
Tanskassa taas tuli eilen ensi-iltaan Arto Halosen elokuva The Guardian Angel – suojelusenkeli. Osa arvioista ilmestyi eilen ja osa tänään.
Maaliskuun lopussa en ollut uskoa silmiäni, kun The Guardian Angel – suojelusenkeli tuli maailmanensi-iltaan Suomessa (se on suomalais-tanskalais-kroatialainen tuotanto) ja se sai hyvät arvostelut.
Kolmea, neljääkin tähteä. ”Toimii hyvin”, otsikoi Helsingin Sanomat. ”Mieltä kiehtovasti kiusaava kansainvälisten mittojen rikostrilleri”, kuvailtiin Aamulehdessä.
Huh! Olin ilmeisesti nähnyt täysin eri elokuvan. Halosen ohjaama, firmalleen tuottama ja yhdessä Kevin Frazierin kanssa kirjoittama elokuva oli nähdäkseni kutakuinkin ns. kalkkuna: niin kömpelö, että se alituiseen nauratti tahattomasti. Juttu tuntui keinotekoiselta ja pompöösiltä tavalla, joka sai välillä epäilemään, että katsonko superopportunistista 1970-luvun halpista vai yhtä vuoden 2018 kalleinta suomalaista elokuvatuotantoa.
Toki elokuvassa on positiivisiakin piirteitä, kuten yritteliäät (mutta ankarasti eri suuntiin vetävät) näyttelijätyöt sekä tekninen taso, jota voisi kuvailla riittäväksi, mutta ei edes ”vakuuttavaksi” ainakaan suhteessa kolmen miljoonan euron budjettiin, joka on tietenkin mennyt kansainvälisten tähtien kuten Pilou Asbaekin ja Josh Lucasin palkkoihin.
Vaikka The Guardian Angel on tehty kansainvälisille markkinoille (se on englanninkielinen, vaikka se sijoittuu 1950-luvun Tanskaan!) ja ennakkomyytykin moniin maihin, ei se ole valmistumisensa jälkeen herättänyt minkäänlaista huomiota. Varietysta, The Hollywood Reporterista tai Screenista ei ole kuulunut pihaustakaan. Nyt tanskalaisten kritiikkien jälkeen voidaan vertailla vastaanottoa ja arvuutella, tuleeko suomalaiseksi hyvin kallis elokuva – jossa on pitkälti yli miljoona euroa riskirahaa – koskaan valkokangaslevitykseen muuallakin kuin Suomessa ja Tanskassa.
Tanskassa sitä myydään tanskalaisena, ja ihan hyvästä syystä, koska keskeisistä näyttelijöistä Asbaek, Johannes Lassen ja Cyron Melville ovat tanskalaisia ja etenkin koska villi tosipohjainen tarina sijoittuu Kööpenhaminaan, jossa osia elokuvasta on kuvattu.
Tanskassa kulttuuriarvosteluissa on käytössä hieman meikäläisestä poikkeava kuuden tähden järjestelmä. Kolme tähteä on siis vielä alle ”keskinkertaisen”. Kaksi tanskalaista tähteä on selkeästi vähemmän kuin kaksi suomalaistähteä. (Systeemin suurimpia eroja on se, että ikävää yhden tähden antamista voi välttää ja vastaavasti täydet kuusi tähteä voi säästellä ihan superlaadulle.)
Näin tanskalaismedioiden arviot menevät: Tanskan yleisradio DR 2/6 Iso sanomalehti Politiken 2/6 Iso sanomalehti Jyllandsposten 2/6 Musiikki- ja popkulttuurilehti Soundvenue 2/6 Elokuvasaitti Cinemaonline 2/6 Elokuvasaitti Kinosaur 2/6 Ilmaisjakelulehti B.T. Metro 2/6 Elokuvalehti Ekko 3/6 Iso sanomalehti Politiken 4/6 Iso sanomalehti Berlingske 4/6
Suuriin sanomalehtiin kuuluvan Informationin kritiikissä ei ole tähditystä, mutta se on todella tyly. Ajankuvassa on epäonnistuttu täydellisesti ja vaikkei dialogi olisi näin kökköä, sen lausuminen eri aksenteilla Oxford-englantiin pyrkien häiritsisi joka tapauksessa, kriitikko pistelee. ”Näin hyvä tarina ansaitsisi paremman elokuvan.”
Miksi kirjoitan havaintoja näiden kahden elokuvan vastaanotosta samaan blogimerkintään? Koska vertailu on hedelmällistä, jos se liittyy elokuvanteon murroksiin.
Elokuvat ovat skaalaltaan erilaisia, mutta kumpikin pyrkii universaaliuteen vastakohtana niille (useimmille suomalaisille) elokuville, jotka on täsmäsuunnattu yhdelle kieli- ja kulttuurialueelle.
Toinen on poikkeuksellisen kallis, toinen pienibudjettinen.
Kallis on historiallinen, tarinavetoinen ja muodoltaan vanhanaikainen, pieni henkilövetoinen.
Kallis on jäykkä ja pompöösi, pienen kerrotaan olevan ketterä ja sutjakka.
Lausuttakoon vielä auki, että kritiikit eivät sinänsä tietenkään ole mikään maailman tärkein tai toiseksi tärkein asia. Yleisö joko pitää tai ei. A Moment in the Reeds on niche-elokuva, mutta sellaisena jo nyt todella monta tavoitettaan saavuttanut. The Guardian Angel näyttäisi floppaavan Tanskassa yhtä rajusti kuin se floppasi Suomessa.
Kallis on epäonnistunut, pieni on onnistunut yli odotusten.
Lisäys 29.6. klo 13.20: The Guardian Angel sai Tanskassa myös 5/6 tähden kehuvan kritiikin kristillispainotteisessa Kristeligt Dagblad -sanomalehdessä.