Kurdinaisten ja ISISin sotaa Cannesissa: Girls of the Sun

Profiilikuva
Blogit Kuvien takaa
Kalle Kinnunen on vapaa toimittaja ja Suomen Kuvalehden avustaja.
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Girls of the Sun on epätyypillinen Cannesin kilpasarjan elokuva. Se on sota- ja rintamaelokuva, jossa on vetäviä taistelukohtauksia. Siinä on ikään kuin taisteluun kannustava ja sotilaita glorifioiva, joskin sodan hulluudesta muistuttava tarina.

Sota on ISISiä vastaan ja sankarittaret ovat kurdinaisia. Sankarittaria heistä tosiaan tehdään, tämä sanotaan ihan ääneen – näkökulmahenkilö on peshmergojen mukana taistelut todistava ranskalainen sotareportteri (Emmanuelle Bercot). Hänen esittelynsä alussa toi mieleen Ilmestyskirja nytin, mutta siihen verrattuna Girls of the Sun on perinteinen, kuin ehtaa Hollywoodia, olkoonkin kyseessä ranskalais-belgialainen tuotanto, jossa ei englantia juuri puhuta.

Kilpasarjassa Eva Hussonin ohjaama elokuva kuitenkin on. Ainakin mitä ajankohtaiseen ja tunteita herättävään aiheeseen tulee, se oli myös kilpasarjan odotetuimpia.

Girls of the Sun on leimallisesti naisten elokuva, ei siis kohdeyleisön vaan tekijöiden ja aiheen puolesta. Taisteluun lähteneet ovat entisiä ISISin vankeja ja heidän karmeita kokemuksiaan esitellään takaumissa. Rintamalle ei lähdetä isänmaan tai kunnian vuoksi vaan koska se on välttämätöntä, väistämätöntä – ja konkreettisesti omien lasten vuoksi pakko.

Vaikka monissa jaksoissa on viihteellistä jännitystä, itse väkivallan kuvaus on mielenkiintoista: kuolemalla ei herkutella, ei suuntaan eikä toiseen. Väkivalta tuntuu pahalta, vaikka sitä ja seurauksia ei esitellä kärjistetyn graafisesti, kuten isommissa vakavissa sotaelokuvissa (veretöntä Dunkirkia lukuunottamatta) on nykyään käytäntö.

Vastaanotto on ollut hitusen ristiriitainen – siitä alkaen, että lehdistönäytöksen päätteeksi lopputekstien alkaessa joku (mies) huusi salissa jotain käsittääkseni kurdien vastaista ja syytti elokuvaa moraalittomuudesta. Erikoiset avautumiset eivät ole Cannesissa tietenkään ennenkuulumattomia ja toki Debussy-salin noin tuhatpäiseen pressiyleisöön mahtuu monenlaista vipeltäjää.

Pidin Girls of the Sunista, mutta se on ongelmallinenkin. Dokudraamallisia painotuksia voi kritisoida ja näin voimakkaaseen yhdelle puolelle asettumiseen ja sen aseiden ihailemiseen liittyy propagandariski – vaikka ISISiä kuinka vihaakin. Sävyissä on melodraamaa, mutta ei kyllä yhtään enempää kuin Cannesin tämän vuoden avajaiselokuvassa Everybody Knows, jonka sentään oli ohjannut kaksinkertainen Oscar-voittaja Asghar Farhadi. Pahinta on musiikki, joka alleviivaa tunteet moukarin herkkyydellä.

Girls of the Sunin pitäisi tulla Suomessa vielä valkokangaslevitykseenkin. Kerronnan tavanomaiset piirteet ja moraalin mutkattomuus ehkä tekevät siitä nimenomaan enemmän yleisöelokuvan, vaikka Cannesin kilpasarjassa niistä ei palkittaisi.