The Cloverfield Paradox: Netflix muuttaa roskankin kullaksi (melkein)
Avaruuskauhuelokuva The Cloverfield Paradox tuli Netflixiin ryminällä. Tieto uutuuselokuvan saapumisesta videopalveluun julkistettiin Yhdysvaltojen suurimman urheilutapahtuman Superbowlin mainoskatkolla toissa sunnuntaina. Elokuva julkaistiin Netflixissä maailmanlaajuisesti heti Superbowlin jälkeen.
Poikkeuksellinen mediatempaus onnistui: julkaisu sai paljon huomiota ja elokuva saman tien paljon katsojia.
Se oli tosin yleisen mielipiteen mukaan huono, jopa tosi huono. Eikä se ollutkaan perinteisessä mielessä mikään Netflixin loistava sieppaus. Julius Onahin ohjaamaa elokuvaa oli tehty Paramount-studion piikkiin nimellä God Particle ja oli kuvausvaiheessa brändätty uudelleen osaksi Cloverfield-kauhuelokuvasarjaa. Sen valkokangaslevityksen ajankohtaa oli jo kulisseissa lykkäilty. Paramountilla oli todettu, ettei tästä mitään hittiä aikaan saada. Kulissien takana tehtiin nopea sopimus ja elokuvan oikeudet vaihtoivat omistajaa 50 miljoonalla dollarilla.
Diili oli oletettavasti erittäin hyvä Paramountille, jonka ei tarvinnut riskeerata enempää rahaa markkinointiin. Se sai omansa takaisin ja vieläpä preemion, vaikka 40 miljoonan dollarin budjetilla tuotettu sisältö oli todettu epäonnistuneeksi.
Ilmeisesti diili oli oikein hyvä myös Netflixille, joka sai taas kerran valtavasti huomiota.
Sillä, että The Cloverfield Paradox oli huono, ei nimittäin ole mitään väliä Netflixille. Kuukausitilauksia myyvä videopalvelu elää huomiotaloudessa, jossa sen toki pitää tarjota myös hyvää ja sitouttavaa sisältöä eli vastinetta eri käyttäjäsegmenttien rahalle, mutta myös mahdollisimman paljon tärppejä eli keskustelunaihetta. The Cloverfield Paradox oli Netflixille ikään kuin kirkas kertakäyttömajakka, jonka pitikin sammua siinä vaiheessa kun elokuvan huonous oli todettu. ”Olipa huono, lopetanpa Netflix-tilauksen” ei ole kovin todennäköinen reaktio, kun elokuva sitä paitsi tuli palveluun ikään kuin yllätysbonuksena.
Netflixin hieman aiemmin julkaisema ison rahan (jopa 100 miljoonan taalan) fantasiaelokuva Bright oli myös huono, kriitikoiden mukaan jopa kammottava, mutta sekin sai paljon katsojia. Poikkeuksellisesti Netflix jopa julkaisi Brightin katsojalukuja: sitä katsottiin Netflixistä ensimmäisen kolmen päivän aikana 11 miljoonaa kertaa. Skeidaa tai ei, Netflixin mittareilla Bright oli onnistuminen ja sille tehdään jatko-osa. Yleensä katsojamäärät visusti salassa pitävän videopalvelun ilmeisesti piti tuo luku julkistaa ikään kuin kuittaukseksi, että ei kriitikoilla mitään väliä ole.
Netflixillä osataan katsojasegmenttien pyörittely ja etenkin PR-puoli. The Cloverfield Paradox muuttui itsessään markkinointitempuksi: siitä ei olisi ikimaailmassa päivitetty, twiitattu, juteltu ja kirjoitettu mediaan niin paljoa kuin nyt kirjoitettiin, jos se olisi julkaistu normaalilla tavalla valkokankaille. Ehkä sitä ei edes olisi levitetty leffateattereihin.
Ennen nettiaikaa puhuttiin ”suoraan videolle” -elokuvista, eli leffoista jotka syystä tai toisesta eivät ylittäneetkään valkokangaslevityksen kynnystä. Suomessa paljon laatuakin meni ”suoraan videolle”, mutta Yhdysvalloissa termi oli julma leima, joka tarkoitti yleensä sekä taiteellista epäonnistumista että oletettua kaupallista katastrofia.
Netflix on onnistunut tekemään ”suoraan videolle” -tilanteista voittoja itselleen.
Seuraavaksi se julkaisee Alex Garlandin elokuvan Annihilation suurimmassa osassa maailmaa pari viikkoa sen jälkeen, kun elokuva tulee ensi perjantaina valkokankaille Yhdysvalloissa, Kanadassa ja Kiinassa. Tässäkin tapauksessa Paramount purki ongelmalastiaan – ja taas Netflix lienee saamapuolella, sillä scifitrillerin pääosassa on Natalie Portman. (Annihilationin tarinaan liittyy väite, että Paramount vaati Garlandia muuttamaan ”liian älyllistä” ja ”liian monimutkaista” elokuvaa, mihin ohjaaja ei suostunut.)
Yhdysvalloissa kolumnistit ovat jo arvioineet, että videopalvelu suuntaa nyt laadukkaamman, esimerkiksi Oscareita tavoittelevien elokuvien tuottamisen sijaan tällaiseen studioiden tuottamien B-leffojen ja kaupallisten ongelmatapausten poimintaan. Annihilation saattaa olla hyvä, mutta bisnesmielessä sen uskottiin olevan Paramountille rahareikä.
Iso vene kääntyy kuitenkin hitaasti. Prestiisielokuvia on tosiaankin vielä tulossa. Ensi vuoden alussa Netflix julkaisee tähänastisen elokuvatuotantonsa kruununjalokiven, Martin Scorsesen jättituotannon The Irishman. Gangsterielokuvassa näyttelevät Robert De Niro, Al Pacino, Joe Pesci ja Harvey Keitel, ja budjetti on yksi Scorsesen uran korkeimmista.
Silti sitä ei tulla näkemään esimerkiksi Suomessa valkokankailla, vaan ainostaan Netflixissä.
Siinä voi tulla aikamoinen tilauspiikki.