Elokuvasäätiön johtoon Lasse Saarinen, ansioitunut elokuvatuottaja
Suomen Elokuvasäätiön uudeksi toimitusjohtajaksi valittiin Lasse Saarinen. Ratkaisu oli säätiön hallituksen puheenjohtajan Georg Dolivon mukaan hallituksessa yksimielinen ja tuskin herättää muutenkaan vastalauseita.
Saarinen on elokuvatuottaja. Tausta tällaisessa käytännön tekemisessä ja rahan käsittelijänä tehnee hänestä tuotantosektorin silmissä paitsi pätevän, myös sopivan. Edellinen toimitusjohtaja Irina Krohn sai usein kritiikkiä tuottajien puolelta (tai ehkä pitäisi tarkentaa: kovaa kritiikkiä tuli etenkin kaupallisemmin suuntautuneiden tuottajien puolelta).
Toisaalta Saarinen tunnetaan taiteellisesti kunnianhimoisista elokuvista, joten alan ns. luova puoli lienee tuottajan valintaan ainakin kohtuullisen tyytyväinen. Saarisen Kinotar-tuotantoyhtiö on tehnyt esimerkiksi Pussikaljaelokuvan, Nousukauden sekä Juoksuhaudantien. Sen suurimpia menestyksiä ovat kolme ensimmäistä Risto Räppääjä -elokuvaa, jotka ohjasi Mari Rantasila. Tänä vuonna Jussi-ehdokkaana oli Kinottaren dokumentti Atomin paluu ja viime vuonna ehdokkuuksia sai sen onnistunut romanttinen draamakomedia Ei kiitos. Filmografiaan kuuluu myös Klaus Härön paras elokuva Postia pappi Jaakobille. Saarisen ohella toisena tuottajana Kinottaressa on toiminut Rimbo Salomaa. (Kun Räppääjät siirtyivät Timo Koivusalon firmalle ja Salomaa lähti toissa vuonna Solar Filmsiin, Kinotar näyttäisi vaihtaneen melkeinpä vapaalle.)
Tärkein asia Saarisen valinnassa on tämä: säätiön toimitusjohtajaa ei nyt valittu puoluepolitiikan vispilänkauppana, vaan ansioista elokuva-alalla ja muutenkin kulttuurin parissa.
Saarisen aikana, ilmeisesti jo ensi vuonna audiovisuaalisen alan julkisen puolen hallintomalleista tullaan tekemään suuria päätöksiä. Elokuvasäätiön liittäminen Kansalliseen audiovisuaalisen instituuttiin (ent. Elokuva-arkisto) on ollut pöydällä, samoin sen ja Taiteen edistämiskeskuksen (Taike) yhdistäminen.
Vaikka säätiön toimitusjohtaja ei tällaisista asioista päätä, on tärkeää, että muutosten aikana tehtävässä on henkilö, joka on sisäistänyt suomalaisen elokuva-alan lainalaisuudet. (Tässä Episodin jutussa Saarinen ja muutamat muut tuottajat selittävät, miksi pienen kielialueen elokuvatuotanto on erikoista liiketoimintaa.)
Toivottavasti Elokuvasäätiössä otetaan myös askel läpinäkyvyyteen. Krohnin aikana sekä säätiön sisältä että sen asiakkailta on kantautunut paljon puhetta paitsi johtamisongelmista, myös erilaisten konfliktien käsittelemisen välttelystä. Epäreiluudesta säätiötä on aina syytetty, ja varmasti jatkossakin syytetään, koska siellä jaetaan elokuvatekijöille niin korvaamattoman merkittäviä rahasummia. Säätiö on hyvin sulkeutunut laitos, joka saattaa näyttää moniongelmaisemmalta kuin se onkaan.
Toisaalta todellinen tilanne voi hyvinkin olla myös päinvastainen. Kyllä Saarisella töitä riittää.