Son of Saul, keskitysleirin kauhut ja digitaalinen kuolema
Tänään sai Suomen ensi-iltansa Oscar-voittaja Son of Saul. Se on erittäin voimas elokuva vuorokaudesta keskitysleirillä ja yhden miehen kokemusmaailmasta elämän ja kuoleman tai enemmänkin järjen ja pimeyden rajalla.
Ranskassa tämä László Nemesin elokuva on saanut filosofejakin julkaisemaan esseitä, jotka käsittelevat elokuvantekijän esteettisiä valintoja ja niiden vaikutusta. Holokaustidokumentti Shoahin ohjaaja Claude Lanzmann on kehunut Son of Saulia. (Lanzmann on todennut Schindlerin listan olevan yksiselitteisesti valheellinen elokuva.)
Son of Saul on kuvattu niin, että näemme yleensä vain päähenkilö Saulin ja asiat aivan hänen lähellään. Kuvan reunat on sumeat. Vähänkin taaempana oleva on aina epätarkkaa. Kun katsojan silmille aukeneva näkymä kaventuu, mielikuvitus laukkaa.
Haastattelin Nemesiä Cannesin elokuvajuhlilla. Juttu on uusimmassa Suomen Kuvalehdessä ja saapuu verkkosivuille erikseen, mutta yksi detalji kaipasi erillistä blogikäsittelyä.
Son of Saulia ei kuvattu digitaalikameroilla. Se kuvattiin perinteisellä filmikalustolla, 35-milliselle fotokemialliselle filmille. Usein sitä kantoi olallaan ohjaaja Nemes itse.
”Filmi pakottaa tekemään kovia valintoja”, Nemes sanoi.
Hänelle niukkuus on osa taiteen tekemisen prosessia.
”Kuvauksissa vaaditaan enemmän päätöksiä, koska kameran käyminen maksaa. Jos elokuvaa kuvataan digille, saataa kovalevylle tallentua 700 tuntia materiaalia. Ei se ole minusta elokuvantekoa.”
Son of Saul myös esitettiin Cannesissa filmiltä. Festivaalin elokuvista käytännössä kaikki esitetään nykyään digikopioina.
Osasyynä oli varmasti se, että epätarkka, saati laidoilta sumennettu kuva toimii filmillä ja filmiltä paremmin. Digi on ehdottomuutta, ykköstä ja nollaa. On raja, joko-tai. Fotokemiallisella filmillä ei ole rajaa. Son of Saulissa kuva-alan sumeuden on määrä olla orgaaninen elementti, erittäin keskeinen osa (katsojan) mielentilaa.
Toinen syy on se, että Nemes nyt vaan ei siedä digiä ollenkaan. Hän on Peter von Baghin ja Aki Kaurismäen linjoilla siinä, että filmin katoaminen on elokuvan kuolemaa.
”Minusta on katastrofi, että kun Son of Saul leviää maailmalle, sitä esitetään elokuvateatterissa todennnäköisesti vain digitaalisesti”, Nemes sanoi.
Hän ei aio koskaan kuvata elokuvaa digitaalisesti.
Suomessakin Son of Saul on mahdollista nähdä ainoastaan digiprojisointina.
”Digitaalisuus on ensimmäinen kerta elokuvan historiassa, kun menemme taaksepäin. Katsojat irtautuvat elokuvasta emotionaalisesti. Se on totta. Filmin tuntee. Digiä ei. Ihmiset haluavat fyysisiä asioita. Digitaaliset asiat tappavat meidät. Virtuaalimaailma tuhoaa ihmiskunnan lempeällä otteella.”