Kesäkaverit: hyvännäköisiä, aivan ihania ja tavattoman infantiileja
Inari Niemen ohjaama Kesäkaverit ei ole ”huono” elokuva. En ole kohderyhmää, joten se, etten samastunut kehenkään tai mihinkään ei ole kovin paha asia.
Elokuva on hyväntuulinen ja siinä paistaa aurinko. Anna Paavilainen ja Iina Kuustonen ovat hyperpirteitä. Kaikki ovat todella hyvännäköisiä. Siis kaikki ovat todella hyvännäköisiä. Se, joka ei (käsikirjoituksen mukaan) ole, on kuitenkin silleen ihan huipputyyppi, vaikkei oo hyvännäköne. (Minka Kuustonen näyttelee tätä hahmoa naama hassusti toosi mutrulla. Minka on siis oikeasti kuitenkin sentään tosi hyvännäköinen. Se on vaan rooli!!!)
Sanovat, että Seinfeld oli sarja ei-mistään. No, Kesäkaverit on ihan oikeasti elokuva ei-mistään. Siinä kakskytviis vee tytöt menevät Hankoon, dokaavat ja nussivat ja on kesä.
Kantava ajatus on: ”Tehdään elokuva, jossa nää menee kesällä Hankoon, nää dokaa ja sit nää nussii.”
Tällaista elokuvaa, jossa nuoret naiset ovat pääosissa ja toimijoita, on helppo sanoa esimerkiksi luutuneita sukupuolirooleja korjaavaksi tai voimaannuttavaksi. Tosin jos tällaisen sekobailu-parisuhteenmuodostuselokuvan päähenkilöt olisivat miehiä, lajityypin pitäisi olla moralistinen farssi. Muuten elokuva olisi ajatuksiltaan täysin kestämätön: jätkät vaan ryyppäävät ja tavoittelevat irtosuhteita, onpa seksististä! Mutta ei siitä enempää.
Tämän fantasiaelokuvan clou on se, että päähenkilöt eivät kasva tai muutu. Semmoinen olisi.. mukaansatempaavaa, tunteellista, myös vaikeaa tehdä elokuvassa hyvin.
Eikä paljastavia seksikohtauksia ole, jos joku sellaisia nyt kirjoittamani perusteella odottaa. Jossain vaiheessa ne herättäisivät mahdollisesti mielikuvia oikeasta seksuaalisuudesta. Kesäkaverit on emotionaalisesti enemmän Hevoshullua kuin Reginaa. Siinä juodaan alkoholia, paljon ja ongelmitta, mutta se on Jaffa-elokuva, ei edes mikään Törley.
Kesäkaverit on hyvin rento elokuva, ja se on ansio sinänsä. Tarkemmin katsottuna helppous on syntynyt osaltaan siitä, että kaikenlainen dramaturginen vääntö on jätetty pois.
Hangossa kohdataan muutamia, käden käänteessä ratkeavia ongelmia (kriisit kestävät siis noin neljä minuuttia elokuva-aikaa) ja pus pus ja sexytime. En oikeasti enää edes muista mitä elokuvassa tapahtui. Tapahtuiko mitään?
Ei minulla ole mitään tällaista vastaan. Mikään ei harmittanut tätä katsoessa. Kesäkaverit on niin uppoinfantiili elokuva, että se on arvostelun ulkopuolella. En usko, että siitä kirjoitetaan tätä diipimmin.
PMMP:llä on muuten samanniminen biisi, jonka kuvaama maailma ja kokemukset ovat minusta ns. totta. Eri asia, ei voi vertailla.