Cannes 2014: David Cronenberg esittelee helvetin nimeltä Hollywood
Los Angelesissa on vuosikymmenien ajan myyty karttoja, joihin on merkitty elokuvatähtien kotien sijainnit. Turistit löytävät näin oikeat talot tuijotettaviksi.
Kartat ovat höynäytystä, harvoin edes ajan tasalla. Väliäkö tuolla: tähden bongaaminen iloisena vilkuttamasta kotinsa ulkopuolelta ei ole ainakaan enää paparazziaikana todennäköistä.
David Cronenbergin uusi elokuva Maps to the Stars on armoton Hollywoodin ja tähtikultin satiiri. Mukana on useita ihailtuja tähtiä – Robert Pattinson, Julianne Moore, Mia Wasikowska ja John Cusack – mutta teos on niin tyly, ettei se todella suurta yleisöä tule keräämään.
Elokuva on näennäisesti sydämetön. Se saa olla sitä, koska Cronenberg tinkimättömästi näyttää, miten mahdotonta superjulkkisten elämä voi olla, jos elämässä ei ole muuta kuin ”kuuluisuus”.
Maps to the Stars on kertomus pelosta. Nämä ihmiset ovat koko ajan kauhun vallassa, koska heillä ei ole mitään, mistä pitää kiinni – tai mitä rakastaa.
Maps to the Stars sai lehdistönäytöksessä energiset aplodit. Aiemmin näytännön aikana salissa kaikui epäuskon huudahduksia groteskeimmissa kohdissa, joissa…
Sanotaan vain, että en suosittele herkkiksille tai tosikoille. Ilmeeltään elokuva on viileän toteava kuten Cronenbergin edellinen Cosmopolis – joka sekin oli satiiri eliitistä – mutta tällä kertaa verta ja eritteitä on enemmän. Nyt saa nauraa myös ääneen, jos se helpottaa.
Bruce Wagnerin käsikirjoitus on tyyliltään breteastonellismäinen, ehkä älyllisempi. Elokuvaa on verrattu ensiarvioissa myös David Lynchiin. Yhteyttä on Los Angelesin absurdin puolen kuvaamisessa, mutta Cronenbergin ote on jäätävä, ei arvoituksellinen Lynchin hengessä.
Maps to the Stars vahvistaa uutta antihollywoodin kaanonia, johon kuuluvat niin Spring Breakers, This is the End ja Bling Ring kuin Ellisin kirjoittama The Canyons. Kuuluisuutta ja viihdealaa katsotaan perverssin peilin kautta.
Suomen ensi-ilta on joskus syksyllä. ”Hauskaa elokuvailtaa” voi toivottaa vain sarkastisesti. Omasta puolestani voin sanoa, että jo muutama tunti näytöksen jälkeen heräsi halu palata Cronenbergin kieroon painajaiseen.