Berliinin elokuvajuhlat 2014: Yves Saint Laurent, ensimmäinen tulkinta
Berlinalen Panorama-esityssarjan avasi ytimekkäästi nimetty Yves Saint Laurent. Jalil Lespertin ohjaama ranskalaiselokuva kertoo muotisuunnittelijan työstä, ihmissuhteista ja päihdeongelmista 1950-luvun lopulta 1970-luvulle. Painotus on vaikeassa rakkauselämässä.
Elokuva on ulkoisesti kohtuullisen seksikäs. Vakavia rakenneongelmia paikkaavat osaavat näyttelijälöydöt päärooleissa Yves Saint Laurentina ja hänen puolisonaan Pierre Bergénä. Pierre Niney on herkkä, ailahtelevainen ja androgyyni muotiguru ja Guillaume Galliene hänen pitkäpinnainen elämänkumppaninsa.
Saint Laurent kuoli vuonna 2008. Lespertin elokuvalla oli tuotannon ajan Bergén täysi hyväksyntä, vaikka kuvasto on hetkittäin rajua.
Vuosi 2014 on kuitenkin todellinen YSL-vuosi valkokankaalla, sillä pian – ehkä jo toukokuussa Cannesin festivaaleilla – nähdään toinen elämäkertaelokuva.
Sen nimi on vielä ytimekkäämmin Saint Laurent. Ohjaaja on provokaationsa osaava Bertrand Bonello. Hänen aiemmista ohjauksistaan olen nähnyt tyylitellyn historiallisen bordellikuvauksen The House of Tolerance. Se on kiistatta onnistunut.
Tilanne on hieman huvittava. Viisi vuotta sitten elokuvateattereihin tuli peräkanaa kaksi ranskalaista elokuvaa muotilegenda Coco Chanelin elämästä. Lässymmässä kerrottiin elämäntarinaa hieman pidemmältä pätkältä, vetävämmässä Chanelin ja Igor Stravinskyn rakkaussuhteesta.
Lespertin elokuva saapuu Suomeen toukokuussa. Myös Bonellon tulkinnalla on jo levityssopimus meille.
Bergé on vastustanut toista elokuvaa rajusti, joten esimerkiksi YSL-logoa ei Bonellon ohjauksessa nähdä.
Voisi kuvitella, että kun aiheesta toteutetaan samana vuonna kaksi näkemystä, ne syövät toistensa yleisöä. Väistämättä ne myös markkinoivat toisiaan. Niin tai näin, Coco Chanel-elokuvat saivat Suomessa muutaman kymmenen tarkkuudella yhtä paljon katsojia syksyllä 2009.