Oscar-ehdokkaat: edelleen mutseja, joilla sattui olemaan kamera
Kirjoitin perjantaina blogiini Ilta-Sanomien tavasta käsitellä Oscar-ehdokkaaksi päässeitä elokuvan ammattilaisia perheenäiteinä, joilla vain kävi hyvä tsägä. Minusta se oli seksismiä ja ylenkatsomista.
Blogimerkintä sai sosiaalisessa mediassa vastakaikua, mutta myös kritiikkiä. Jotkut pitivät tekstiäni yliampuvana. Kyllähän siitä jutusta käy ilmi, että Pitääkö mun kaikki hoitaa? -lyhytelokuvan ohjaaja Selma Vilhunen ja kumppanit ovat ammattilaisia, rauhan ihmiset toppuuttelivat.
Ilmeisesti ei käy.
Eilen Ilta-Sanomissa julkaistiin Anna Perhon kolumni äitiyden arvosta. Perho sätti niitä, joiden mielestä äitiyden mainitseminen kannessa oli väärin.
”Jos rekkakuski tai putkimies tekisi Oscar-elokuvan yksityisen havaintonsa pohjalta, se olisi positiivinen sensaatio. (Koska piiloasenteidemme vuoksi emme voisi kuvitella, herranjumala, että joku putkari voi ajatella elokuvan.) Miksi siis juuri äitiydestä kertominen on tabu? Koska äitiys on nolostuttavaa puuhastelua josta pitää vaieta, kun saa jotain merkittävää aikaiseksi?”
Ensinnäkin: ei kukaan halunnut ”vaieta äitiydestä”. Vanhemmuuden mainitseminen ei ollut alentavaa.
Alentavaa oli se, että kannen sanavalinnat riisuivat tekijöiltä ammattilaisuuden, ja jäljelle jäi vain äitiys – ikään kuin elokuvan onnistuminen johtuisi enemmän äitiydestä kuin osaamisesta.
Mutta äidit ja elokuva, putkarit ja elokuva? Hetkinen?
Perho ei siis tiedä, että Vilhunen ja käsikirjoittaja Kirsikka Saari ovat elokuvan ammattilaisia, joilla on alan koulutus ja takanaan jo useita lyhytelokuvia. (Tai tietää, mutta ei pidä asiaa merkityksellisenä.)
Vilhunen ja Saari ovat kolumnissa mutseja, joiden onni oli tehdä ”yksityinen havainto”. Sen ansiosta heitä nyt vaan lykästi leffapuuhissa, siinä missä putkimies tai rekkakuski voisi iltapuhteena väsätä hauskan pikku Oscar-filkan, jos sattuisi yksityisesti tämmöinen havainto kohdalle.
Ilta-Sanomien äitikannen viesti meni siis läpi sellaisena kuin ounastelin: syntyi kuva, että Vilhunen, Saari ja tuottaja Elli Toivoniemi ovat harrastelijoita.
Ja meni niin tehokkasti läpi, että lehdessä julkaistiin kolumni, joka lähtee tästä kovin virheellisestä näkökulmasta.
Naisen siis määrittää aina ensisijaisesti äitiys. Elokuva taas on jotain puuhastelua, jossa ”yksityinen havainto” riittää Oscar-skabaan nousuun.
Olen sanaton.