3D-Muumista tuli mörkömäinen floppi

Muumi ja punainen pyrstötähti 3D -elokuva sai ensi-iltansa perjantaina. Ryntäsikö kansa katsomaan syvyysilluusiolla terästettyjä muumipeikkoja? No kuulkaas ei. Yleisö haistoi, että 3D on tyhjä markkinointikikka.

Elokuvalta odotettiin taloudellisesti paljon. Sitä varten oli tuotu Björk Suomeen ja rummutus Pohjoismaiden ensimmäisestä 3D-leffasta oli kestänyt Cannesista asti. Siellä Muumin ensi-iltanäytökseen tuli tähtiä, tai no ainakin Mads Mikkelsen, jonka ääntä kuullaan Nipsuna englanninkielisessä versiossa.

Mikkelsen jaksoi katsoa elokuvan loppuun asti, jota edelleen kummastelen, sillä valju Muumi on lähinnä malliosoitus siitä, mihin 3D-villitys pahimmillaan johtaa.

Mitä tämä filkka on? 1970-luvun puolalaisista, viisiminuuttisista ja televisioruutua varten tehdyistä huopa-animaatioista on väännetty koko illan valkokangaselokuva, jossa ei oikein ole rytmiä tai dramaturgista tolkkua. Ainoastaan rahastusmielessä viritetty 3D-vaikutelma on lähes olematon tai ainakin täysin merkityksetön. Keisarin uudet vaatteet, jos koskaan. (Heinä-elokuun Image-lehden kolumnissani ruodin asiaa tarkemmin.)

Nyt on elokuu, Suomen ensi-ilta on takana, kansa sai esittää tuomionsa.

Helteillä oli varmaankin merkityksensä, mutta silti: 39 kopiolla levitykseen lähtenyt elokuva sai onnettomat 4593 katsojaa.

Vertauskohdaksi voi ottaa perjantain toisen 3D-ensi-illan, teinien tanssihömpän Step Up 3D, joka sai 6115 katsojaa 38 kopiolla – vaikka sen markkinointi on tehty merkittävästi pienemmällä rahalla kuin tähtivierailuilla, gaaloilla, ulkomainoksilla ja iltapäivälehtiyhteistyöllä toitotettujen kolmiulo-Muumien. Kaikki tuntevat muumit, mutta Step Up kiinnostaa vain pientä täsmäyleisöä. Silti kävi näin. Voi, voi.

Esimerkeiksi myös kotimaisten menestyselokuvien ensi-iltaviikonloppujen numeroita: samanikäiselle yleisölle suunnattu Risto Räppääjä ja polkupyörävaras sai helmikuussa noin 35000 katsojaa 68 kopiolla ja toisaalta dokumenttielokuva Reindeerspotting keräsi huhtikuussa 5933 katsojaa, vaikka sitä levitettiin vain 6 kopiolla.

Lähin vertailukohde kotimaisista saattaisi olla Dark Floors, joka houkutteli ensi-iltaviikonloppuna 6824 katsojaa 40 kopiolla ja joutui tyytymään 19 900 katsojan kokonaismäärään.

Yleisöt ovat erilaisia, mutta ilmiöt lopulta yhtä heppoisia: kiinnostus latteaan euroviisukauhuun alkoi vaisusti ja romahti siitäkin sujauksessa. Luulen että muka-kolmiulotteinen puolalais-Muumi kokee saman kohtalon kuin muka-pelottava näennäisamerikkalainen Lordi-leffa.

Saman puolalaisen vuosikertasatsin pätkistä koottu Muumi ja vaarallinen juhannus keräsi toissa vuonna 20 000 katsojaa. 3D-efekti ja Björk eivät taida nostaa peikon häntää yhtään korkeammalle.

Tuotantoyhtiö oli kuulemma arvioinut 3D-Muumille Suomessa yli 200 000 katsojaa. Voi, voi.

Kyllä kuluttaja tajuaa, mikä on oikeaa 3D:tä (Step Up 3D on vilpittömässä älyttömyydessään jopa mielenkiintoisen näköinen viritys, täytyy myöntää) ja mikä petkutusta.

Eikä se ole välttämättä vain siitä kiinni: nähtyään kuvia elokuvasta erään tuttavani lapsi oli todennut, että eivät nuo ole muumeja. Puolalainen huopamuumi poikkeaa ratkaisevasti suomalaisesta muuminäkemyksestä, 3D-illuusiolla tai ilman.