Kalle Kinnusen elokuvablogi.

3D-Muumista tuli mörkömäinen floppi

Kalle Kinnunen
Blogit Kuvien takaa 10.8.2010 04:03

Muumi ja punainen pyrstötähti 3D -elokuva sai ensi-iltansa perjantaina. Ryntäsikö kansa katsomaan syvyysilluusiolla terästettyjä muumipeikkoja? No kuulkaas ei. Yleisö haistoi, että 3D on tyhjä markkinointikikka.

Elokuvalta odotettiin taloudellisesti paljon. Sitä varten oli tuotu Björk Suomeen ja rummutus Pohjoismaiden ensimmäisestä 3D-leffasta oli kestänyt Cannesista asti. Siellä Muumin ensi-iltanäytökseen tuli tähtiä, tai no ainakin Mads Mikkelsen, jonka ääntä kuullaan Nipsuna englanninkielisessä versiossa.

Mikkelsen jaksoi katsoa elokuvan loppuun asti, jota edelleen kummastelen, sillä valju Muumi on lähinnä malliosoitus siitä, mihin 3D-villitys pahimmillaan johtaa.

Mitä tämä filkka on? 1970-luvun puolalaisista, viisiminuuttisista ja televisioruutua varten tehdyistä huopa-animaatioista on väännetty koko illan valkokangaselokuva, jossa ei oikein ole rytmiä tai dramaturgista tolkkua. Ainoastaan rahastusmielessä viritetty 3D-vaikutelma on lähes olematon tai ainakin täysin merkityksetön. Keisarin uudet vaatteet, jos koskaan. (Heinä-elokuun Image-lehden kolumnissani ruodin asiaa tarkemmin.)

Nyt on elokuu, Suomen ensi-ilta on takana, kansa sai esittää tuomionsa.

Helteillä oli varmaankin merkityksensä, mutta silti: 39 kopiolla levitykseen lähtenyt elokuva sai onnettomat 4593 katsojaa.

Vertauskohdaksi voi ottaa perjantain toisen 3D-ensi-illan, teinien tanssihömpän Step Up 3D, joka sai 6115 katsojaa 38 kopiolla – vaikka sen markkinointi on tehty merkittävästi pienemmällä rahalla kuin tähtivierailuilla, gaaloilla, ulkomainoksilla ja iltapäivälehtiyhteistyöllä toitotettujen kolmiulo-Muumien. Kaikki tuntevat muumit, mutta Step Up kiinnostaa vain pientä täsmäyleisöä. Silti kävi näin. Voi, voi.

Esimerkeiksi myös kotimaisten menestyselokuvien ensi-iltaviikonloppujen numeroita: samanikäiselle yleisölle suunnattu Risto Räppääjä ja polkupyörävaras sai helmikuussa noin 35000 katsojaa 68 kopiolla ja toisaalta dokumenttielokuva Reindeerspotting keräsi huhtikuussa 5933 katsojaa, vaikka sitä levitettiin vain 6 kopiolla.

Lähin vertailukohde kotimaisista saattaisi olla Dark Floors, joka houkutteli ensi-iltaviikonloppuna 6824 katsojaa 40 kopiolla ja joutui tyytymään 19 900 katsojan kokonaismäärään.

Yleisöt ovat erilaisia, mutta ilmiöt lopulta yhtä heppoisia: kiinnostus latteaan euroviisukauhuun alkoi vaisusti ja romahti siitäkin sujauksessa. Luulen että muka-kolmiulotteinen puolalais-Muumi kokee saman kohtalon kuin muka-pelottava näennäisamerikkalainen Lordi-leffa.

Saman puolalaisen vuosikertasatsin pätkistä koottu Muumi ja vaarallinen juhannus keräsi toissa vuonna 20 000 katsojaa. 3D-efekti ja Björk eivät taida nostaa peikon häntää yhtään korkeammalle.

Tuotantoyhtiö oli kuulemma arvioinut 3D-Muumille Suomessa yli 200 000 katsojaa. Voi, voi.

Kyllä kuluttaja tajuaa, mikä on oikeaa 3D:tä (Step Up 3D on vilpittömässä älyttömyydessään jopa mielenkiintoisen näköinen viritys, täytyy myöntää) ja mikä petkutusta.

Eikä se ole välttämättä vain siitä kiinni: nähtyään kuvia elokuvasta erään tuttavani lapsi oli todennut, että eivät nuo ole muumeja. Puolalainen huopamuumi poikkeaa ratkaisevasti suomalaisesta muuminäkemyksestä, 3D-illuusiolla tai ilman.

Kalle Kinnunen

Kirjoittaja on vapaa toimittaja ja Suomen Kuvalehden avustaja.

Keskustelu

5d: ”Miten vertailussa muuhun 3d tarjontaan?”

Katastrofaalisesti. Muumin hieman alle 118 katsojaa per esitysteatteri on uuden 3D-buumin totaalinen pohjanoteeraus.

Liisa ihmemaassa lähti maaliskuussa levitykseen 46 kopiolla ja sai 54 558 katsojaa ensimmäisenä viikonloppuna – 1186 katsojaa per esitysteatteri, eli suhteessa yli 10 kertaa enemmän kuin Muumi.

Avatar sai ensi-iltaviikonloppuna noin 400 katsojaa per teatteri. Luku on melko pieni. Sitä selittävät surkea sää ja ensi-illan sijoittuminen joulua edeltävään perjantaihin. Elokuvan word of mouth eli siitä leviävä sana oli kuitenkin erittäin hyvä: katsojamäärä pysyi harvinaisen pitkään korkealla ja tasaisena. Vaikea kuvitella, että moni olisi tyytyväinen kolmiulo-Muumiin saati tuntisi kokeneensa jotain merkittävää. Avatar sai vielä maaliskuussa – kolmen kuukauden esitysten jälkeen eli ei enää missään paraatipaikoilla tai suurimmissa saleissa – 37 kopiolla edelleen lähes 6500 katsojaa viikonlopussa.

Seuraus: 3D-saleista on edelleen pulaa ja niiden esityspaikoille on kova kysyntä, joten ellei ihmettä tapahdu, Muumi katoaa kuvioista aika sukkelaan.

Tekstissä on (hyvää) asiaa, joskin nyt pitää hieman viilata pilkkua. En ole muumiasiantuntija, mutta mieleen juolahti seuraavaa:

Janssonin muumit sarjakuvissa olivat satiiirisia olentoja, tarkoitettu kommentoimaan ties mitä ajankohtaisia (mutta samalla) aiheita, valmiina kokeilemaan niin viskiä kuin pilvenpolttoakin. Kirjojen muumit taas filosofisia ja synkkiä, kipeitäkin aiheita läpi käyviä hahmoja.

Japanissa animoiduilla suht vaisuilla piirretyillä muumeilla ja niistä tehdyllä mielettömällä brändäyksellä astioita ja Muumimaailmaa myöten on mielestäni aika vähän tekemistä sen kanssa mikä on suomalainen muuminäkemys. Kummatkaan ”aidoista muumeista” eivät ole lasten kamaa siinä mielessä kuin leppoisat piirretyt muumit saati heille tuttuja, joten pikkulapsi ei välttämättä tunnistaisi oikeaa muumia vaikka naaman eteen sellainen istutettaisiin.

Olen varma, että vaikka puolalainen muuminäkemys olisi tasan sellainen kuin sarjakuvissa tai romaaneissa eli niin lähellä aitoa asiaa kuin mahdollista, se jäisi monelta tarkkanäköiseltäkin ja muuminsa tuntevalta vekaralta huomaamatta.

L’amourhaajan kanssa samaa mieltä. Lapset saattavat muistella ”japanialaisia” Muumeja, mutta käisttääkseni nämä Semafor-yhtiön puolalaisanimaatiot ovat hyvässä maineessa.

Sen saatoin kyllä itsekin todeta, sillä pienemmille lapsille en juuri suositeltavampaa elokuvaa tämän hetken ohjelmistosta löydä kuin nämä Muumit. Ja varmasti tulevaisuudessa dvd-levyllä on lapsipeheissä kysyntää: hyvä, vetävä satuseikkailu, jossa on ihan mukavat kotimaiset ääninäyttelijät.

Björkin saaminen teemalaulun esittäjäksi on poikkeuksellinen saavutus. Laulu oli viehko, vaikkai mikään Benny Törnroos -rallattelu. Olennaista yhteyttä sillä tosin ei – sanoituksen pienistä viitteistä huolimatta – ollut juuri tähän 80-luvun vaihteen animaatioversion henkeen, vaan ehkä yleisemmin Muumien ja Tove Janssonin maailmaan. Laulu oli irrallinen, mutta kiinnostava kuulla.

3D ei hypännyt silmille vaan palveli tarinaa siten, että huopaiset hahmot tuntuivat käsinkosketeltavilta ja tulipallo taivaalla oli tosi kaunis ja pelottavan näköinen.

En siis osaa suuttua siitä, että lapsille on tarjolla hyvää ohjelmistoa oikein ensiluokkaisissa puitteissa. Lieneekö sitten kesä syynä, jollei lapsiperheyleisö lähde liikkeelle. Onneksi yhtiöt ottavat tämänkinlaisia riskejä – vaikka luulenkin, että aikaa myöten tämäkin ajattoman tuntuinen Muumi-versio yleisönsä kyllä löytää.

Tappion Teppo on aivan oikeassa! Lisäisin vain perään: ”…kun sen katsoo.” Kalle Kinnunenkin katsoi elokuvan ennen kuin kritisoi – seurataan esimerkkiä, seurataanhan?

Olisiko tämä ”vedätys- Muumi” parempi kaksiulotteisessa muodossa? Olen arvosteluista ymmärtänyt, että suurin ongelma on tässä jälkikäteen tehdyssä kolmiulotteisuudessa, ettei lähdemateriaali oikein sopinut sellaiseen.

TT: ”Syvyysvaikutelma ei auta jos filmi on syvältä.”
SS: ”Olisiko tämä ”vedätys- Muumi” parempi kaksiulotteisessa muodossa?”

Kyllä: Muumi ja punainen pyrstötähti olisi parempi, jos se olisi ihan rehellisesti kaksiulotteinen. Ei ehkä kovin hyvä elokuva, mutta parempi. Väenväkisin tehty 3D on ainoastaan rasite, se tekee lievästi ontuvasta teoksesta toivottoman kömpelön.

Voiko olla, että jollakulla on nyt pahasti aiheeton 3D roska silmässä? Tämä versiohan palvelee alkuperäistä tarinaa varsin vankasti, toisin kuin aasian poikien anime versio. On hyvin paksua väittää japskien muumeja ”oikeiksi muumeiksi”, vaikka itsekin niiden parissa olen elänyt. Janssonin muumit ovat ikuistettuina kirjoissa ja maalauksissa. Tämä versio on melko yhdenmukainen kirjan kanssa. Ei olla taidettu asiaan perehtyä. Voi, voi.

Kyllä nimenomaan nämä ovat aitoja oikeita muumeja, eikä mitkään anime-muumit! Kaikki, ketkä muistavat katsoneensa ensin puolalaissarjaa, ovat varmasti samaa mieltä. Elokuva oli myös oikein onnistuneesti koottu alkuperäisestä sarjasta. Tässä ei ollut edes lainkaan sitä episodimaisuuden tunnetta, joka vaivasi edellistä kooste-elokuvaa. 3D oli sivuseikka (ei ihmeellistä muttei tökkinytkään).

Aina kun otetaan käyttöön termit ”alkuperäinen” ja ”aito” pitää poistaa varmistin vesipistoolista.

Näkemättä elokuvaa voi vain ihmetellä miten pahasti kusi voi nousta päähän 3D-buumin aikaan, jos 20 000 katsojaa keränneen 2D-elokuvan 3D-versiosta kuvitellaan saavan kymmenenkertainen määrä katsojia.

Jätän muumit suosiolla väliin. Ilahduin sen sijaan suunnattomasti kun löysin netistä parhaan lyhytanimaation Oscar-palkinnon voittaneen La Dama y La Muertan osoitteesta:

http://212.227.136.88/press/

Olisi tietenkin pitänyt kirjoittaa, että huopamuumi poikkeaa ratkaisevasti suomalaisten penskojen muuminäkemyksestä. Oma Muumi-kuvani on niin heikko ja häilyvä, etten tullut asiaa ajatelleeksi.

Finnkino Hki to 12.8. Muumiin myyty tai varattu 47 lippua. Step Up 3D myyty tai varattu 159 lippua. Sjutton

Mielenkiintoisia lukuja. Joku muumienvastainen syväkurkku Finnkinolla?

Eikö tämä ole kuin ne 1980-luvulle jääneet tapaukset joissa mustavalkoisiin elokuviin tehtiin ”värit”. Sitten Humprey Bogartilla oli sininen naama.

Valaistusta: ”Joku muumienvastainen syväkurkku Finnkinolla?”

Ei sentään. Jäljelläolevien paikkojen määrät ovat ihan kaikkien ulottuvilla osoitteessa http://www.finnkino.fi, kunkin näytöksen kohdalla. Sieltä oletan numeroiden olevan peräisin.

”[…] nähtyään kuvia elokuvasta erään tuttavani lapsi oli todennut, että eivät nuo ole muumeja. Puolalainen huopamuumi poikkeaa ratkaisevasti suomalaisesta muuminäkemyksestä, 3D-illuusiolla tai ilman.”
Kuten flsh:lle, itselleni huopamuumit ovat aidompia kuin 1990-luvun anime-muumit. Mutta niinhän jotkut kehuvat käpylehmien aikaa, kun heitä nuoremmat taas esim. Action Manien ja Barbien aikaa. Tälle tosiseikalle ei voi mitään.

Suomalainen muuminäkemys – se lienee nykyään enimmäkseen 1990-luvun alun muumianimeen pohjaava, ainakin heillä, jotka ovat syntyneet 1980-luvun puolivälin jälkeen. Tove Jansson oli tiettävästi jonkin verran mukana sekä huopamuumianimaatioiden että 1990-luvun japanilaisversion tekemisessä. Jälkimmäisessä hän tarkisti esim. kuvakäsikirjoituksen. Kumpikin tuote on silti viime kädessä jonkun toisen näkemys Janssonin (ja hänen veljensä) muumeista.

Mitä tämä 3D-elokuva sitten on? Ehkä yritys luoda 3D-osaamista myös Suomeen? Ehkä eräänalainen testi tai pitkä demo, jossa muumeilla (ja Björkillä), noilla kaikkien tuntemilla hahmoilla, pyritään hankkimaan näkyvyyttä ja varoja elokuvan kolmiulotteisuuden toteuttaneelle yritykselle. Vanhojen huopamuumianimaatioiden ystävänä olen sitä mieltä, että restaurointi olisi ollut hyvä idea, mutta lyhytelokuvien muuttaminen pitkäksi 3D-elokuvaksi, aivan uudeksi tuotteeksi, taas ei. Elokuvan tekijöiden olisi vain kannattanut rohkeasti kehitellä jokin uusi ja kokonaan oma idea kuin yrittää parannella vanhaa ja hankkia kannuksia sillä. Tapauksessa voi melkeinpä nähdä yhtymäkohtia George Lucasin 1990-luvulla ”paranneltuna” julkaistuun Star Wars -trilogiaan. Kyllä kuvan- ja äänenlaatua saa parantaa, mutta muut muutokset…

Näitä luetaan juuri nyt