Kalle Kinnusen elokuvablogi.

3D-keskustelua, osa 2: Mitkä ovat kolmiulotteisen elokuvan näkymät juuri nyt?

Kalle Kinnunen
Blogit Kuvien takaa 25.11.2010 06:31

Onko 3D vain ohimenevä huomionherätystemppu?

Kommentoin Steven Zeitchikin blogimerkintää toissapäivänä.

Blogimerkinnästä heräsi keskustelua. Kyllä, 3D on minustakin juuri nyt ylihehkutettu juttu. Ei, en usko, että se olisi vain väliaikainen ilmiö. Kyllä, uskon, että se kehittyy.

Juuri tästä seikasta olen Zeitchikin kanssa eri mieltä. 3D paranee koko ajan. Mitä jos se sittenkin vielä tarjoaa jotain ennenkokematonta? Mitä jos yleisö todella janoaa sitä?

Esimerkiksi koko mainitulle Harry Potter-sarjalle on suunniteltu uutta leffateatterikierrosta 3D:nä.

Se olisi tietysti tätä jälkituotanto-diibadaabaa, jossa kuvaan luodaan väkisin muutama syvyystaso. Kyllähän siitä tietysti muutama kymmenen miljoonaa taalaa studion taskuihin voisi kertyä.

Ja jopa aidon 3D:n puolestapuhuja, Avatar-ohjaaja James Cameron sanoi taannoin, että jälkituotanto-3D:llekin on paikkansa. Tuodaanko Tappajahai pian takaisin valkokankaille, jälkijättöisellä syvyysefektillä teipattuna?

Ainakin lähivuosien Hollywood-megamöhkäleiden ensi-iltalistaa katsellessa näyttää siltä, että laseihin on totuttava, mikäli massaviihde kiinnostaa. Mutta kun taannoin kirjoitin, että piraijasikailu on kokonaisuutena paras näkemäni 3D-elokuva, olin ihan tosissani. Toivoisin, että se olisi ollut provokaatio. Ei ollut.

Kalle Kinnunen

Kirjoittaja on vapaa toimittaja ja Suomen Kuvalehden avustaja.

Keskustelu

Viime viikolla satuin kuulemaan Screen Digestin arvoita 3D-elokuvien määristä.

SD arvoi, että ensi vuonna eurooppalaisiin elokuvateattereihin tulee lähes 50 3D-elokuvanimikettä, joista 25-30 on studioiden tuotantoa. Tänä vuonna euroopassa on näytetty 35 3D-elokuvaa.

SD arvoi myös, että vuodesta 2012 eteenpäin liveaction 3D ohittaa nimikemäärissä 3D-animaatiot.

Kolmiulotteisuuden yleistyminen on asia, jota suorastaan pelkään. Enkä ole mikään luddiitti. Pari elokuvaa lasit päässä riitti. Kehitys kulkee taaksepäin.

Avatarin jälkeen olin ihan fiiliksissä 3D:stä. Sittemmin mm. Last Airbender ja omalla tavallaan myös Toy Story 3 laskivat innostusta.

TS3 oli elokuvana erinomainen, mutta 3D-efektiä käytettiin hyvin hienovaraisesti. Ehkä hyvä niin.

Nyt huomaan, että oikein ärsyttää kun pitkään odottamani Hobitit tehdään myös 3D:ksi.

Avatarista on kohta melkein vuosi. Ja jos tämän blogin kirjoituksia ja ennen kaikkea kommentteja siltä ajalta lukee nyt, niin ei voi olla huomaamatta, että tähän päivään mennessä yleisön alkuinnostus on jo aikoja sitten haihtunut.

Eikä tarvitse edes lukea vanhoja blogeja. Sen huomaa melkein mistä vaan. Yhä useammassa yhteydessä alkaa kuulla hohhoijaa-kommentteja liittyen 3D:hen. Tekninen ja visuaalinen kikkailu ei maistu enää uudelta, ja ”eihän sitä kolmiulotteisuutta edes näkynyt missään” -kommentteja kuulee ja näkee kaikkialla.

Kaipa se on pian käytävä katsomassa se ensimmäinen 3D-elokuva. Sen verran mielenkiintoisia kommentteja tässäkin ketjussa on. Tähän asti en ole nähnyt mitään syytä valita 3D-elokuvaa.

Alkuperäisen blogimerkinnän kelauksista ja linkeistä unohdin tyystin jo kertaalleen käsittelemäni George Lucasin lupaukset 3D-”retrofitted”-Tähtien Sodista.

https://suomenkuvalehti.fi/blogit/kuvien-takaa/star-wars-elokuvat-tuodaan-teattereihin-3d-versioina-vuonna-2012-ankeaa

Nyt vain odottamaan, milloin Lucas julkaisee maailmanlaajuisesti 10 000 valkokankaalla entistä ehomman Pimeän uhan, jonka ero aiempiin on neli/viidesulotteisuuden ohella se, että Jar Jar Binksin piereskelyt on poistettu. Sen saattaisin jopa mennä katsomaan. Lucas-farssia seuranneena riski toki on, että neljäs tahi viides ulottuvuus nimenomaan olisivat hauskat hajut.

”Kaipa se on pian käytävä katsomassa se ensimmäinen 3D-elokuva. Sen verran mielenkiintoisia kommentteja tässäkin ketjussa on.”

Ai mielenkiintoiseja kommentteja, missä? Vai oliko kyse siitä, että piti jollain syyllä päteä kuinka ei ole nähnyt 3d-pätkiä, hehe.

Tuoreehkossa (ja hyväss) Scorsese-haastattelussa mies kehuu taas 3D:tä http://www.guardian.co.uk/film/2010/nov/21/martin-scorsese-3d-interview-kermode Itseäni mietityttää, käyttäisikö esimerkiksi Kubrick nyt 3D:tä. Ja kyllä 2001, Barry Lyndon yms voisivat olla kiintoisia kolmiulotteisenakin (jos olisi kuvattu suoraan siten). Tietty vaikkapa 2001:n kohdalla haukuttaisiin kuinka se lopun tunneli olisi vain 3D-kikkailua ;)

Onhan selkeätä, että Avataren jälkijunassa tulee huonoja 3D-elokuvia. Näinhän on ollut aina ison menestyksen jälkeen. Itse uskon, että seuraavan kymmenen vuoden aikana 3D-elokuvat tulevat saamaan aivan uudenlaisia genrejä aikaan – todennäköisesti pelielokuvat tulevat lopullisesti breikkaamaan niin kuin sarjisleffat breikkasivat digitaalisten efektien mahdollisuuksien ansiosta kymmenen vuotta sitten.

Minusta 3D on ollut myös aika turha kokemus Avataria lukuunottamatta. Siinä keskinkertainen elokuva nousi arvoon arvaamattomaan efektien ja tilan tunnut tuoman tunnelman ansiosta. Tuo tilan ja paikan tunnet syntyy 3D efektin avulla.

Jos Hollywood jatkaa vain tuon toistamista, niin voi sanoa 3D aikakauden olevan jälleen aivan turha asia, mutta itse toivon sen avulla elokuvan muotolajien kehittämistä.

Nämähän ovat erinomaisia asioita katsojan psykofyysisessä kokemuksessa:
-Actionleffassa luoti joka tulee katsojaa kohti.
-Kauhuelokuvassa tunne kun joku hyypiö tulee katsojan takaa.

Ilman vastaavanlaisia kokemuksia lasien pitäminen on vain raskasta.

Mielestäni stereoskooppinen 3D (erotukseksi tietokoneanimaatioon, ja jopa 70-lukulaisittain nukkeanimaatioon) nähdään usein juuri ”gimmickinä”, vaikka siinä on paljon potentiaalia muuhunkin. Kuulin juuri viikko sitten IMAX-ohjaajaveteraani Ben Stassenin luennon aiheesta ja hän sai minut vakuuttumaan, että oikein käytettynä stereoskooppinen 3D voi olla yhtä mullistavaa elokuvalle kuin äänen tulo oli aikoinaan.

Kyse on vain siitä, että tätä uutta työkalua pitää osata käyttää. Jos tyydytään muuntamaan kuvat kolmiulotteisiksi, ei yleisö saa siitä lopulta mitään. Kuten Stassen omilla elokuvillaan (mm. Sammys Adventures) osoittaa, on oikein käytetty stereoskooppisuus todella uudenlaista kerrontaa. Ongelma tällä hetkellä on siinä, että harvat teatterit ovat varustettuja oikein tällaisia kokemuksia varten (tarpeeksi laajat, koko näkökentän kattavat valkokankaat, tarpeeksi jyrkästi porrastetut penkkirivit jne).

Kirjoitin aiheesta hieman lisää blogiini: http://www.nickdorra.com/blog/2010/11/on-stereoscopic-3d/

Olin katsomassa kummipoikani kanssa Toy Story 3 3D:tä ja eihän ne aikuisten kolhot lasit istu kersan nenälle. Sillä seurauksella, että lapsi tapitti suuren osan leffasta ilman laseja… Ihme ettei saanut päänsärkyä.

Kun kaikki animaatiot ovat nykyään 3D:tä niin leffateatterit voisivat hommata paremmin lasten naamatauluun istuvia laseja. Nykyisiähän ei pysty säätämään yhtään.

Pitäisikö sittenkin ruveta suhtautumaan 3D-touhuun myötämielisemmin?

YLE kertoo, että Rupert Murdoch suunnittelee prinssi Williamin häiden televisiointia kolmiulotteisena. Tosi ihkuu, kun Willy ja Kate kävelevät alttarilta suoraan kotisohvalle!

Ei niin ihkuu, jos 3D-kuvaaja on liian lähellä saattuehevosen takapäätä.

Avatar ja Jackass 3D olivat stereoskooppisen 3D tekniikan hyödyntämisessä lajityyppien ääripäinä mahtavimmat toteutukset. Jackassin hologrammimaiset hidastukset polkivat Matrixin 0 ulottuvuuteen. Erityisesti kuitenkin todellisten ihmisten näkyminen kankaalla Jackassissä sympaattisen todellisen oloisina oli parasta kuten myös Avatarissa, jossa jo pelkästään Michelle Rodriguez in 3D oli jotain mistä en ole vieläkään toipunut. Naisia kohtaan 2D on visuaalista väkivaltaa. 3D:n tulevaisuus hyödyttää erityisesti suomalaisia monella tavalla. Lapinsuu Sodankylässä ja nyt vihdoin Rovaniemellä Maxim viimeisimmät syrjäkylien asukkaiden toivomat 3D elokuvateatterit ja jokainen voi itse tehdä omaa haluamaansa 3D tuotantoa 3D televisioiden kautta nähtäväksi joita vihdoin itsestäänselvyytenä kaupoissa monissa paikoissa.